Intistä? Kun huomasin että muutamasta huikasta limpparia tulee hirmu pöhnä ja päänsärky?
Intin jälkeen? Kun oikean jalan takareisi särki hermosärkyä 1,5 vuotta kunnes joku lääkäri keksi määrätä lihasrelaksanttia kuukauden tehokuurin.
Se yksi kaunis ilta? Kun hammaspesun jälkeen jotakin alavatsassa kramppasi niin pahasti että taju lähti ja lanssi vei sairaalaan? "Ei sussa mitään vikaa ole, voit lähteä kotiin." Tuo lause on sittemmin kuultu myös "Ei ole mitenkään kummallista että 5krt vuodessa alavatsassa on niin kova kipu että menetät tajuntasi ja samalla koko kehosi kramppaa." -muodossa.
Se syksyinen ilta? Kun makasin psyykkisten pakokauhun tunteiden vallassa sängyssä ainoana ajatuksena "mä kuolen".
Viime talvena? Kun vasen pohje alkoi pikkuhiljaa tuntua voimattomalta ja kuukausien kuluessa voimattomuus levisi koko vasemmalle puolelle ja lopulta koko kehoon.
Lätkätreenien jälkeen? Kun huomasin että kaulan lihakset ovat seuraavana päivänä kipeämmät kuin jalat. Jep, KAULAN.
Silloin orkesteriharjoituksissa? Kun kolmen kuukauden ilman-lepopäiviä-harjoittelun jälkeen jotakin huulten ja poskipäiden välistä kramppasi ja torvesta ei tullut enää ääntä?
Silloin salin jälkeen? Kun vatsalihakset tulehtuivat perustreenin jälkeen niin että nauraminen sattui vielä reilu viikko treenin jälkeen.
Silloin ala-asteikäisenä? Kun viikonloppuna piposählypeliä ennen alaselkä kipeytyi niin pahasti että makasin hangessa puoli tuntia ennen kuin pystyin ruveta pelaamaan.
Oikeastaan kun pääsin vihdoin ja viimein ammatinvaihdon jälkeen ensimmäistä kertaa käymään salilla säännöllisesti, koska siihen oli ensimmäistä kertaa aikaa, käytännössä kaikki lihakset tulehtuivat ekan niihin kohdistetun treenin jälkeen. Joten eiköhän kaikki ole alkanut aiemmin.
Siis mikä alkanut?
Se että lihakset eivät palaudu?
Se että ilman säännöllistä hierontaa pääkoppa alkaa kehittämään pakokauhun tuntemuksia?
Se että ajoittain en saa nukuttua kun ohimoilla on "kireyden" tunne, tai viimeisen vuoden aikana alkanut salinjälkeinen ja polkuhiljaa ympärivuorokautinen "hermosurina" eli eräänlainen sumuinen olo pääkopassa ja koko kehossa.
10 vuotta takaperin lääkäri lätkäisi diagnoosiksi paniikkihäiriön johon napsittiin nappuloita muutama vuosi. Jossakin vaiheessa heräsi ajatus että eihän tämä elämä voi pelkkää nappulan syömistä olla ja totesin että säännöllisellä hieronnalla olo pysyy hyvänä ja turhat napit voi jättää pois.
Nyt on taas jotakin nappulaa menossa ja psyykkisiin oloihin tullut lisäksi fyysiset voimattomuuden tunteet jotka vaikuttavat vahvasti hermostoperäisiltä ja erään OMT-fysioterapeutin vahva arvio oli autonomisen hermoston sympaattisen osan ylirasitustila. Lääkärin diagnoosi keskivaikea masennus. En kuitenkaan koe itseäni masentuneeksi tai sairaaksi. Vuosien varrella olen oppinut luottamaan enemmän manuaalisten (koulutettujen) terapeuttien arvioon terveydentilan muutoksista ja aiheuttajista josta syystä olen itsekkin sellainen.
Uskon myös että suuri osa ihmisten niin henkisistä kuin fyysisistä ongelmista on lihas- tai hermostoperäisiä. Aiheuttajana stressi, luontaiset tekijät, allergiat tai tiedostamattomat yliherkkyydet, ilmanlaatu, vääränlainen rasitus.. Listaa voisi jatkaa loputtomiin eikä kaikkien näiden vaikutuksia ja ristikkäisvaikutuksia edes tunneta.
Kuten eräs lottovoittaja totesi: Ensimmäisenä katosivat kaikki terveysongelmat.
Tämä blogi tulee kertomaan omasta taistelustani tämän kropan kanssa. Salilla käymisestä, torven soitosta, löyhistä ruokavaliomuutoksista ja syömisestä yleensä, hieronnasta, omista ajatuksista ja tuntemuksista, lisäravinteista, vanhan kivitalon kanssa elämisestä, 7-henkisen perheen pyörittämisestä, yrittäjyydestä, milloin mistäkin. Pohjimmaisena ajatuksena etsiä syytä ja jonkinlaista ratkaisua näille oireille, joiden kuitenkin uskon olevan lihas- tai rankaperäisiä. Joskus avautumista, joskus pakinaa, joskus syviä tunteita.
Jos otat itseesi tai hermostut mielipiteistäni tai jostakin mitä kirjoitan niin huuda siitä metsään, minua ei kiinnosta.
Sen olen tämän taistelun aikana oppinut että älä murehdi siitä mihin et voi vaikuttaa.
J
