Takaisin näppiksen ääreen

 9.11.21

Burnoutin jälkeen tapahtunutta. Masennuslääke alkoi auttamaan, ajatukset sai pois siitä että koti on homeessa. Työpaikka vaihtui mikroyrittäjästä palkolliseksi. Baronan kautta varastoon työntömastotrukkia ajamaan. Trukin pyörittely muistui nopeasti mieleen ja työstä alkoi saamaan myös henkilökohtaista kannustelisää. Tällä sekä vuorolisillä palkka muotoutuu sellaiseksi että sillä tulee toimeen. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Saapui mahdollisuus lähteä joko oppisopimuksella IV-asentajaksi mutta samaan aikaan mahdollistui musiikiin opiskelu Lahden Konservatoriolla. Ja kummanko sitten valitsin? No tietenkin sen järjettömämmän eli musiikin. Toisella alalla olisi todennäköisesti töitä riittänyt ja musiikin alalla.. noh jokainen taitaa tiedostaa covid-tilanteen ja sen luomat haasteet. 

Vuosi burnoutista oli siis yksi päätyö, sivutoiminen hierontatyö sekä opiskelu. Tämän lisäksi vielä yksi suunnitteilla oleva sivubisnes. Keväällä -21 koin että masennuslääkityksen voinee jättää pois. Samaan aikaan hierontatilan vuokrasopimus yllätyksellisesti päättyi joten jäin pelkästään päätyön palkan varaan. 

Syksy 21. 

Kesällä alkaneet kummalliset oireet ovat vain pahentuneet. Ihme pöhnää, kehon toiminnan häiriöitä sekä kummallisia oloja. Masennuslääkkeen lopetuksesta saattaa koitua kaikenlaista vielä vuosia. Uskotaan siihen. Oireiden edelleen pahentuessa alan kuitenkin epäillä jotakin muuta. Pahojen voimattomuuksien ilmaantuessa joudun taas aloittamaan masennuslääkkeen. Miten hemmetissä tämä nyt menee näin? Pidän työstäni eikä tällä hetkellä ole edes mitään taloudellista katastrofia nurkan takana. Eniten mieltä rauhoittaa se että kipeänä saa ihan normaalin sairaslomapalkan. Mutta ei. Vatsa kiukuttelee, henkeä polttaa, niska jumittaa. Työpäivä pois kotoa niin olo alkaa olemaan normaali mutta kotona se on vaihteleva. Reagoin psyykkisesti kaikkeen. Lapsi tulee sanomaan ettei saa nukuttua niin vanhat muistot ja epäilyt pamahtavat tajuntaan. 

Erään kerran sitten soitan rakennussaneerauspuolella työskentelevälle tutulle joka pitkän keskustelun jälkeen sanoo että tulee käymään. 

Yläkerran muovimatosta asbestinäyte jonka jälkeen käydään ihmettelemässä alakertaa kosteusmittarin kanssa. Vanhan autotallin betoni 70-100. Märkää. Öljysäiliötilan katto eli välipohja alta 70. Liian kosteaa. 

Joudun keskeyttämään opiskelun koska rahkeet eivät nyt yksinkertaisesti riitä. Sisäilmaongelmaisen asunnon suurin ongelma on ne psyykkiset oireet ja väsymys. Lapset oirehtivat. Väsymystä, jaksamattomuutta, kiukkua. Vaimolla ei mitään. No ehkä hieman kiukuttaa ajoittain mutta tässä kohtaa ei ihmekään. 

Sitten yksi kaunis sunnuntai keittiön viemärin vetäessä hieman huonosti sukat kastuvat. Vedet sokkelissa. Sokkelin etulevy säpäleiksi ja pyyhettä peliin. Tukos lähtee auki rassaamalla mutta minneköhän kaikkialle tuota vettä ehti mennä? Soitto vakuutusyhtiöön. 

Keskiviikkona vakuutusyhtiön firma tuli ja otti muutaman kaapin pois ja teki lattiaan sen alle avauksen. Ei kosteutta. Lattian alta tuli kuitenkin kummallinen haju. Terva tai kreosootti tai joku kummallinen. Alan oirehtimaan niin pahasti että lauantaina avaus on pakko sulkea liimamassalla ja teipillä. Hajun tulo loppuu mutta oireet jatkuvat. Vapinaa, koordinaatiohaasteita, uniongelmia, aivosumua, päänahan kirvelyä. Jotakin sieltä sitten pölähti. Olo alkaa olemaan parempi mutta maanantai-iltana 7v menee omasta tahdostaan nukkumaan 20.30 ja herättelen hänet seuraavana päivänä klo 10.45. Sanoo ettei ole nukkunut ja siksi ei jaksaisi nousta. 7 vuotias. Sellaiset paniikit pamahtavat päälle että täytyy hetken aikaa hengitellä ja miettiä. Minä niin haluaisin olla väärässä home-epäilyineni mutta ilmeisesti en ole. 7-vuotias jolla ei ole flunssaa valittaa ettei nuku. Viime viikolla avausta seuraavana iltana jumpassa sanoi ettei pystynyt juomaan kun jos kääntää päätä taakse niin silmät sumenevat. Ei perkele. Ei perkeleen perkele. 

Burnout jatkuu

9.12.
Eilen tuli valvottua pitkästä aikaa yhteen. Tuli hyvä leffa. Uni tuli suht helposti mutta kroppa päätti että kuudelta sen on hyvä loppua.. Kumma kun väsyttää mutta ei vaan uudestaan nukahda.
Aiemmat reagoinnit pölylle, tekokuiduille tai mille tahansa nyt ovatkaan olleet tuntuvat edelleen mutteivät ota valtaa. Eli sitä huomaa että tässä on nyt jotakin mutta se ei aiheuta psyykkisiä reaktioita.
Kämpän alakerta on ainakin järkyttävän pölyinen. Puhelin oli lattialla latauksessa tunnin niin oli pölyn peittämä. Josko sitä jonkun poistoilmapuhaltimen tähän sais alkavalla viikolla hommattua.
Jo kerran hieman hävinneet iho-oireet tekevät paluuta. Liekö sitten se että olohuoneen pölyzilla aka karvamatto sekä koristetyynyt ovat tehneet paluun sisätiloihin terassilla vietetyn pakkasviikon jälkeen.

10.12.
En nukkunut viime yönä. Ei vain uni tullut vaikka kuinka väsytti enkä tajunnut edes nousta ja ottaa nukahtamislääkettä.
Tänään väsytti ja paljon. Ja se on mahtavaa. Jos ei nuku ja väsyttää niin silloin kaikki on hyvin koska ennemmin tai myöhemmin väsymys kyllä laittaa uneen. Huolissaan pitää olla jos ei nuku eikä silti väsytä. Kuukausi takaperin mentiin sellaista jaksoa. Liian myöhään tajusin hakea apua siihen.
Ystävän kanssa tehtiin tänään hieronnat ristiin. Ensimmäiset sitten tuon erään viikonlopun. Juuri sitä ennen torstai-iltana viimeksi. Kyllä mun suurin onglema on tuo rintarangan yläosa. Sen oikein tuntee että nyt ollaan siellä mistä kaikki on lähtöisin mutta on niin tiukassa ettei yhdellä murjaisulla aukea.

13.12.
Viime yötä vasten otin unilääkkeen, samoin tänään. Alkoi jo menemään niin unettomaksi taas yöt että niin psyykkiset kuin fyysiset oireet pahenivat liiaksi. Yhdenkin yön kun sai kunnolla nukuttua niin maailmaa katsoo ihan uusin silmin eikä allergisia reaktioitakaan tule kaikesta mahdollisesta.
Kävin kauppakeskuksessakin tänään. Eräässä ruåttalaisessa rättikaupassa alkoi kyllä hetken oleskelun jälkeen kurkkua puristamaan mutta kestin kuin mies. Jipii.

15.12.
Eilen pääsi taas juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Eipä tällä kertaa siitä saanut enää samaa apua kuin ensimmäisellä kerralla, mutta eipä tuosta haittaakaan ollu. Pääsi taas jollekkin kertomaan syntyjä syviä.
Kotiin tullessa silmät painaa mutta kello on onneksi vasta neljä niin ipana tabletille ja pää tyynyyn. Herätys 40min päästä. Simahdan varmaan minuutissa ja herään herätykseen. Kuinka mahtava fiilis voi tulla siitä että saa nukuttua puolen tunnin päiväunet ekaa kertaa vuosiin. Ihanaa, mahtavaa, hienoa, syleiltävää.

Firman pikkujoulut. Railakasta riehumista, örvellystä ja kiusallisia tilanteita jatkossa aiheuttavia kohtaamisia? Juuei. Neljä ihmistä mentiin Helsinkiin syömään jonka jälkeen kaksi ilmoitti siirtyvänsä kumpikin omaan kotiinsa nukkumaan, ja minä ja pomo paineltiin keilaradalle kolistelemaan tunniksi. Illan eksoottisinta antia oli kävely Kampin kauppakeskuksessa jossa en ole siis aiemmin käynyt. 23.00 kävely autolle ja kotio. Katselin vielä jonkun myöhäisleffan ja mussutin puoli kiloa karkkia ja kahden jälkeen yöllä mietin että pelottavinta ei ole se että on nukkunut huonosti vaan se että siitä huolimatta ei väsytä. Ilmeisesti tämä kroppa ei vielä(kään) osaa rauhoittua virittymisen jälkeen. Ei sillä että olisin välttämättä sitä odottanutkaan mutta sainpahan vahvistuksen sille että tässä on vielä pitkä tie kuljettavaksi. Rutiinit ja säännöllinen nukkuminen, niillä mennään.

17.12.18

Viikko on nyt menty korkeammalla lääkityksellä ja tänään oli ensimmäinen päivä kun tuntui että allergisia reaktioita tai siis kurkun turpoamista tai ihon kihelmöintiä ei tullut töissä. Sitten taas foliohattu ja mietintämyssy päähän että johtuuko tämä lääkkeestä vai vajaan viikon pakkasjakson aiheuttamasta painovoimaisen ilmanvaihdon toiminnan parantumisesta vai mitä häh.. Viime yönä otin taas unilääkkeen koska 2 ilman sitä vietetyn yön perusteella totesin että kroppa ei näemmä vieläkään rauhoitu uneen ilman. 

Tänään oli myös talven ensimmäinen lumikaaospäivä. 30min työmatkaan kului 63min. 

9.11.21

Tämä teksti on ollut säilössä viimeisestä päivämäärästä lähtien ja julkaisen sen tänään, miltei kolme vuotta tapahtumien jälkeen. Tässä välissä on tapahtunut paljon. Energiaa, jaksamista tahi mieleniintoa ei blogin kirjoittamiseen ole ollut mutta nyt tuli tunne että haluaa päästää taas hieman ajatuksia ulos. 

J

Burnout, seuraavat päivät.

Tiistai. Päivä 4.
Huhhahhei. 9 tuntia unta, taas. Kai. Parempi kuitenkin pitää vielä portaissa kaiteesta kiinni, sen verran heikottaa jalkoja vielä heräämisen jälkeen. Selkä ei enää kiristä kovin kummoisesti, toisin kuin aiempina viikkoina. Hieman jännittää että miten kädet jaksavat 3 tuntia hierontaa. Vanha puuvillapaita ja kaksi hupparia päällekkäin. Alkaa olemaan pakkasta. Autossa oikealta puolelta tulee välillä "aaltoja". Kasvojen oikealla puolella on tunne kuin jokin polttelisi. Rauhallista hengitystä vain, ei tässä ole hätää. Liikenne on onneksi rauhallista, ja onhan tässä autoa ajettu aikanaan ihan ammatiksikin vuosia joten sen kanssa ei ole ongelmaa, vaikka olo ei ole parhain.
Hieroessa alaselkä ei tykkää, alkaa jumittamaan. Joudun kiinnittämään normaalia huomattavasti enemmän huomiota työasentooni. Tavallaan ihan hyvä, näinhän sen pitäisikin mennä eikä niin että tekee väärässä asennossa töitä vain koska kroppa ei just nyt sano poks.
Eräällä asiakkaalla melko voimakas hajuvesi. Vai onko? Polttelee kurkkua. Koetan hengittää pinnallisemmin.
Toisella asiakkaalla kaksi oma vilttiä mukana, ettei palele. Pyyhe ei kuulemma riitä. Suuhun tulee outo maku ja kurkku turpoaa. Nuo viltit. Sama haju. Mikrofleece, polyester. Muovi. Reagoin tekokuituihin.
Kun keksin pahimman aiheuttajan niin oli helppo tarkkailla oireiden ilmaantuessa mahdollista syyllistä.

28.11.
Nukuin muutaman tunnin. Ajelin Aamulla vanhemmilta kotiin jotta vaimo pääsee seitsemäksi töihin. Kas, teini heräsi ja huolehti itsensä ajoissa kouluun. 10v kouluun vienti ja kotona toinen aamupala ja 4v päiväkotiin. Onpas hyvä ja energinen olo. Eilisen työpäivän aikana kuivuneet kädet ja huulet ovat muisto vain.
Työpäivän aikana alkaa kuitenkin taas päänahkaa polttelemaan. Huulet kuivuvat ja kyynärvarsien lihakset väsyvät. Sormet lyövät harhaiskuja näppäimistöllä ja vaatii erityistä keskittymistä jotta osuvat edes sinne päin. Illalla taas kotona ei kulje ajatus eikä liike. Keskittyminen herpaantuu.
Katselen työmahdollisuuksia. Oman kodin ilmanvaihto-ongelmat ovat herättäneet kiinnostuksen iv-alaa kohtaan. Saattaisi olla varsin mukavaa huolehtia pientalojen ilmanvaihdosta. Kertoa ihmisille että hei, ei sun kämpässä ole muuta vikaa kuin huono ilmanvaihto. Ei hätää. Siitä johtuu melko moni asia. Tavallaan tekisi mieli lähteä opiskelemaan, tavalaan ei. Nautin työstäni. Silloin kun olen kunnossa. Mutta mikroyrittäjyys ei näillä näkymin ole se loppuelämän juttu. Jotakin muuta täytyy keksiä jossakin vaiheessa. Jos nyt ensin rauhoittaa tämän tilanteen. 

29.11.
Viime yönä ei taaskaan uni meinannut tulla. Mut aamulla ei olis millään päässyt sängystä ylös, eli ainakin loppuyön nukuin hyvin. Edelleen nukun vanhemmilla. Pelkään jäädä omaan kotiin jos ei pystykään. Tänään yskitti pahasti kotona. Ihan kuin ilma siellä olisi vain todella kuivaa ja pölyistä. Ehkä vain onkin. Se selviää toivottavasti pian.
Ihme hermovapinoita ollut tänään. Ilmeisesti reagoin myös autossa olevalle pölylle koska työmatkalla kurkku turpoaa hieman ja kitalaki puutuu. Alaselkä ei meinaa kestää istumista yhtään. Heti jumissa.
Kello on. 23.11. vaimo menee huomenna aamuvuoroon, tarkoittaa että joudun heräämään kuuden jälkeen eli unta ei taas hirmuisesti ehdi vaikka nukahtaisikin. Sitten kun ehtis niin ei nuku.

1.12.
Eilinen oli aivan karmea. Olen pystynyt olemaan kotona jo useampia tunteja täysin tai miltei oireettomasti mutta eilinen oli hirmuinen takapakki. Töistä kun tulin niin muutama minuutti sisään astumisesta alkoi kihelmöinnit ja kauhuaallot pitkin kroppaa. Firman paperihommat menivät vapinoiden saattelemana. Allerginen reaktio pamahti melkein mistä vain. Paahtoleivästä kurkunpalaan. Jipiii. Eikä mitään hajua miksi.
Tai no. Jos meillä on sisäilmaongelma niin pakkasilla tämä meidän hieno painovoimainen ilmanvaihto toimii oikein, ja eilen oli pienen pakkasjakson jälkeen lauhempaa. Silti koetin nukkua kotona ensimmäistä kertaa burnoutin jälkeen. Nukuin ehkä tunnin. Joka paikkaa kihelmöi ja kutisee ja oma patja on ihan liian kova. Rintarangan ja lannerangan taite huutaa sillä maatessa hoosiannaa. Saattaa kyllä johtua siitä kun töissä kantelin tavaraa edestakas vähintään riittävästi.
Tänään kuitenkin taas pystyn olemaan hieman paremmin kotona. Pääkoppa on hieman sumuinen mutta muuten olo on suhteellisen ok.
Sisäilmamittausten tulokset eivät tulleet vielä tällä viikolla. Ensi viikkoon siis.
Pää tyynyyn klo 22.09. Huomenna 10v lastenkutsut, luojan kiitos eräässä huvittelupaikassa, sekä tapaan kummisetäni ekaa kertaa ehkä 20 vuoteen.

2.12.
Hikoilin, palelin, hikoilin, palelin. Mutta nukuin kotona. Toisen yön putkeen. Tai no ensimmäisenä en juuri nukkunut. Enkä muuten nyt ottanut edes nukahtamislääkettä. Lasi vettä ja pilleri on edelleen patjan vieressä.
Vieraspatja ja puusohvan pehmustepatja päällekkäin niin pehmeyttä on riittävästi.
Vieraspatja yksinään on liian ohut ja reagoin ilmeisesti sen materiaaliin mutta jostakin syystä puusohvan  pehmustepatjaan en. Alakerran aulassa taitaa olla myös ilmanvaihto riittävä kun kurkkua ei polttele. Vaimon pesemät viltit tosin jouduin siirtämään pois ovien päältä kuivumasta.

3.12.
Vaihteleva päivä. Aamulla näköongelmia. Silmiä ei meinaa saada kohdistettua töihin ajaessa. Tai saa mutta vaatii erityistä keskittymistä. Missään vaiheessa ei oikein kroppa herää. Illalla orkesterissa tuntuu että painuu ihan kasaan kun väsyttää niin paljon. Vasen puoli ihan vetelän tuntuinen. Tänään oikein pelottavasti.
Ihme palan tunne kurkussa koko ajan. Peilistä vasemman kitarisan alla näkyy joku polyypin näköinen patti limakalvolla. Kiva. Ärsyttävän tuntuinen.
Unilääke ja sänkyyn klo 22.30.

4.12.
Aamulla voimattomuus etenkin vasemmassa kädessä. 7 tuntia hierontaa 15min ja 30min tauoilla. Selkä huutaa hoosiannaa. Sen huomasi myös kotio tullessa kun perus spagetti bolognesesta hyökkäs allergiareaktiot. Jostakin syystä myös lämmitettävä kauratyyny aiheutti vastaavan. Liekö tosiaan vain selän jumia. Ei tullut vielä sisäilma vastaukset. 23.00 ja veto loppuu.

5.12.
Reagoin töissä jollekin enemmän kuin koskaan ennen. Olin ihan viittä vaille että soitan ambulanssin kun ei henki kulje. Rintalastan ja kaulan väliä hieromalla ja venyttelemällä sai kurkkuahtautta sen verran helpotettua että pärjäsin kuitenkin. Sähköposteja lukiessa tai muuten koneella töitä tehdessä oireet pahenevat. Liekö erään vaatekuorman pakkausmuovit tai toisen pölyt.. Melkoista siedätyshoitoa tänään.

7.12.
Eilen soittoa tekokuitupaita ja takki päällä sekä solmio kaulassa. Pientä kurkkuahtautta havaittavissa mutta elinkelpoinen olo. Tänään päälle duunipaita jossa ilmeisesti joku säilytyskemikaali piti huolen ettei koko päivänä tarvinnut liikaa hengittää. Mutta selvisin. Lääkäri soitti ja sanoi että ahdistuslääkkeen annostus ylös ja unilääke pois tai vain tarvittaessa puolikas.
Oon myös pähkäilly meidän ilmanvaihtoa. Pariin kolmeen paikkaan tarttis poistoilmapuhaltimet. Ei maksa onneksi paljoa, 30-50€ per kappale. Paitsi. Meidän putket tietenkin alkavat suoraan mutkalla jolloin puhaltimen upotus putkeen pitäisi jäädä muutamaan senttiin. Villejä veikkauksia miten menee noissa järkevän hintaisissa malleissa? Jep, 8-10cm.
Pienen kahlailun jälkeen löytyy kaksi mallia matalalla upotuksella joiden molempien hinta on parin sadan hujakoilla. Tietenkin.

8.12.
Eilen lääkäri sanoi puhelimessa että tupla-annos mielialalääkettä ja nukkumislääke pois. Ei ole kuulemma pitkäaikaiseen käyttöön. Otin eilen illalla eka kertaa myös iltalääkkeen. Myöntää täytyy että tänään on olo ollut huomattavan miellyttävä. Aamulla työmatkalla ensimmäistä kertaa useampaan kuukauteen huomasin nauttivani musiikin kuuntelusta. Eli olo alkaa olemaan sellainen kuin sen pitäis olla. Terveenä.

J

2. Luku. Burnout.

22.11. Torstai.

Kohta kaksi viikkoa siitä kun olen nukkunut enemmän kuin tunnin tai kahden pätkän. Kroppa käy herkillä. Haistan ihme hajuja. Jopa pienetkin ajatukset itkettävät tai herkistävät mielen. Aloitin 2 päivää sitten taas lääkityksen. Huoli tulevaisuudesta painaa. Tuntuu että kotona ollessa polttelee kurkkua, yskittää ja pistelee ihoa. Yksi ainoa ajatus. Kämppä homeessa. Sisäilmamittaus tilattu ensi keskiviikoksi. Menen yöksi vanhemmille nukkumaan. Saisi edes yhden yön nukuttua.

23.11. Perjantai.
Nukuin kaksi pätkää. Pari tuntia ja tunnin. Tavallaan ok, tavallaan liian vähän, ihan liian vähän. Töihin. Kroppa käynnistyy vasta iltapäivällä. Askel alkaa painaa eikä hymy oikein irtoa. Töistä kotiin. Tuntuu että pää on täyttä sumua. Laitan lapset nukkumaan ja yskin. Pitäisi mennä vielä laittamaan keittiötä mutta nukahdan patjalle nuoremman pojan viereen. Havahdun. Joka paikkaa kirvelee, keho vapisee ja kauhu pyörii päässä. Mitä kello? Puoli yksi. Vaimo katsoo vielä tv:tä ja kutoo. Miksi sillä ei tunnu mitään? Miksi se on ihan ok vaikka minusta tuntuu että home syövyttää aivot? Vaimo kysyy että mikä on? En tiedä. En osaa vastata. Kauhea olo. Kauhea vapina. Hyppään autoon ja ajan vanhemmille. Itken koko ajan. Äiti halaa rauhallisena. "Ei ole hätää." Peti valmiina. Vaatteet polttelevat. Edellisyön lakanatkin polttelevat siitä kohti missä vaatteet ovat osuneet. En nuku. Yhtäkään hetkeä. Yhtä ainutta hetkeä. Kauanko ihmiskeho jaksaa tällaista? Sydän? Miksi uni ei tule vaikka väsymys on jo täysin absurdia?

24.11. Lauantai. Päivä 1.
Sumua. Hatarat muistikuvat. Jaksan nousta sängystä. Portaissa jalat eivät meinaa kantaa. Ruoka ei maistu. Järki sanoo kuitenkin että pakko syödä jotakin. Kaikki mitä laitan suuhun tuntuu aiheuttavan allergisen reaktion. No ei kai ruisleipä tapa. Sohvalle maaten. Ruumis painaa tonnin. Sohva tuntuu imevän sisäänsä. Tulisi uni samalla. Ei tule. Mutta käsittämättömiä hajuja kyllä. Lapset tulevat. Mieli on täysin turta. Käyn kävelylenkillä, ehkä vajaa 2 kilometriä. Mieli hieman piristyy. Takaisin sohvalle. Väsyttää. Sohva imee taas sisäänsä ja joku epämiellyttävä haju tunkee nenään. Ulkona leijui sama haju. Yöllä nukun kahdella viimeisellä nukahduslääkkeellä tunnin kullakin. Nukun eri sängyssä koska lapsetkin ovat yötä. Sängyn yläpuolella on vanha ryijy. Ihan kuin ryijystä säteilisi tai se erittäisi jotakin joka polttelee ihoa ja hengitystä. Vaihdan sängystä yläkerran sohvalle, joka haisee samalle epämiellyttävälle. Koetan keskittyä hengittämiseen. Yks, kaks, yks, kaks, palleahengitystä. Yks, kaks, kol, nel, viisi, kuusi, yks, kaks... Uni meinaa tulla... ei. Meinaa... ei. Alakerran sohvalle ja toinen nukahtamislääke. Nukahdan. Ehkä tunniksi, puoleksi.

25.11. Sunnuntai. Päivä 2.
Ei ole mahdollista olla näin väsynyt ilman että nukahtaa. Ei ole. Jokainen liike vaatii käsittämättömän määrän tahdonvoimaa. Nyt ymmärrän miltä tuntuu kun joku henkisesti väsynyt sanoo ettei jaksa. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan uupumuksella. Ruoka ei maistu. Vatsa on yhtä tunnoton kuin muukin kroppa. Vesi on ainoa asia jonka voi laittaa suuhun ilman että kurkku turpoaa ja suuta alkaa pistelemään.
Kävely ja keskustelu isän kanssa tuntuu hyvältä. Keho vain painaa ihan liikaa. Pipo ja kaulus kutiaa. Vaimo hakee lapset. En jaksa edes nousta sohvalta. Jotakin puhuvat selvästä burnoutista.
Äidin kanssa kauppaan. Auton penkkiin istuessa pää alkaa painaa. Mieli synkkenee.
Takaisin sohvalle. Taas se haju. Epämiellyttävä. Viltti. Miksi se haisee tuolle? Sohvatyyny myös. Ollaan ilman. Jos kerran haju on epämiellyttävä niin menköön kauemmaksi. Työkavereille ja työnantajalle viesti että en ole huomenna työkykyinen. Ehkei tarkempaa syytä, olen siis kipeä.
Illalla olo heikkenee. Oleminen on yhtä sumua. Kuin nääntyisi nälkään mutta nääntyy väsymykseen. Pakko olisi päästä töihin, ei laskutuksella ole varaa olla pois. Montakohan päivää tätä kestää? Lapsilla olisi huomenna harrastuksia ja vaimolla vuorotyö. Ei nuo ipanat voi yksinään kotona olla, varsinkaan nuorimmainen.
Nyt lähdetään käymään päivystyksessä, sanoo äiti itkuni sekaan.
Sairaalapäivystyksen odotusaulassa kaikki hajut ottavat nenään. Vieressä istuva kaveri haisee tupakalle ja desinfiointiaineelle. Vastapäinen vanhalle viinalle ja kipsille. Joku jäähallille, ohikävelijä maakellarille. Tätä 2 tuntia.
Lääkärin huoneessa kerron asiani. En saa nukuttua, en jaksa enää. Lääkäri määrää unilääkettä ja nukahtamislääkettä ja käskee jatkaa aloittamaani lääkitystä. Kuulemma herkistää aluksi hermoston ennen kuin alkaa olo helpottamaan. Eipä tämän herkemmäksi voi enää mennä.
Lääke naamariin ja sänkyyn. Edelleenkin vanhemmilla.

Maanantai. Päivä 3.

 
Mitäh? Nukahdin. Vaikka pää tyynyssä mietin kuinka unilääke vain rauhoittaa kroppaa muttei vaivuta uneen niin jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja nukkunut ehkä yhdeksän tuntia. Sitä luulisi olevansa onnesta sekaisin mutta portaissa jalat eivät kuitenkaan meinaa kantaa ja uupumus painaa edelleen. Niin, turha kai kuvitella että parin vuoden uniongelmat ja reilu kahden viikon unettomuus häviäisi yhdessä yössä.
Täytyy miettiä huomista työpäivää. Pitäisi mennä yritykseen hierontaa tekemään. Jos jostain saisi vähän lisää voimaa.
Kävelylle lähtiessä huomaan taas ihme kutinan. Pää pehmenee ja alkaa painaa. Ja taas se haju. Mikä hemmetti tuon aiheuttaa?? Päälläni on kollegehousut, t-paita, fleecetakki ja päälitakki. Jalkapöytä kutiaa myös. Joku minua fiksumpi sanoi joskus että fleece on muovia. Etenkin mikro- sellainen. Laitetaan pois. Myös pipon vuori on samaa materiaalia, joten ollaanpa ilman. Jotakin täytyy kokeilla koska en ihan usko siihen että ulkoilmaan lähteminen alkaa painamaan päätä noin kovasti. Senhän pitäisi tehdä täysin päinvastoin. Illalla käyn kotona. En pysty olemaan olohuoneessa 10 minuuttia pidempään kun alkavat hermoston kauhuaallot. Tunne ei ole kipu vaan enemmänkin sellainen tunne että hermosto varoittaa että kohta tapahtuu jotakin todella pahaa. En tiedä mikä on virallinen nimi tai onko sellaista edes olemassa mutta kutsutaan niitä kauhuaalloiksi koska menevät selkeästi hermoratoja pitkin ja tuntuvat todella ahdistavilta. Pakko kävellä edestakaisin. Vaimo kysyy että miksi haahuilen koko ajan edes takas. En tiedä, en vain pysty olemaan paikallani. Ahdistaa.
Nakkaan matkahierontapöydän ja tarvikkeet autoon ja ajan vanhemmille. Päänahkaa kirvelee, vain oikeaa puolta.
Ajoissa nukkumaan koska huomenna töitä. Eiköhän tämä tästä. Unilääke aiemmin ja vasta sängyssä nukahduslääke. Se kannattaa kuulemma ottaa vasta nukkumaan mennessä, muutoin vaikutus saattaa mennä ohi jos touhuilee muuta parhaan vaikutusalueen aikana.
En ole koskaan kovin mielelläni syönyt mitään ibumaxia kummempaa lääkettä ja nyt alkaa ahdistamaan ajatus siitä että näitä pitäisi napsia pidempään. Työnnetäänpä se ajatus syrjään, uni on tärkein. Muuten ei tule mistään mitään.

J

Kun maailma hajoaa

... eikä siihen voi vaikuttaa. Eikä siihen välttämättä edes pidä vaikuttaa. Kun asiat, jotka ovat aina olleet, alkavat murenemaan. Samaan aikaan. Pitääkö sitä vastaan taistella? Karjua. Minä en halua! Kaikki oli hyvin!
Pitäisi antaa muutoksen tapahtua, myllertää hetken ja katsella sitten uutta maailmaa. Ehkä uusia hienoja asioita. Toivottavasti. Jotakin menee pois, jotakin uutta saapuu. Mitäs jos ei? Mitä jos myllertää uudestaan ja uudestaan ja edelleen tuntuu pahalta?
Pahalta tuntuu nollasta aloittaminen. Jos sen joutuu tekemään monesti. Kuin noviisina uudessa työpaikassa. Taas. Nyt kun osaat jo yhden homman ja olet hyvä siinä. Taas noviisi. Aikuisena. Ei jaksaisi eikä haluaisi opetella taas uusia asioita, uusia tapoja, uusia tunteita. Vanhat ovat rakkaita, mukavia, niitä olisi halunnut tuntea ja katsoa vielä pitkään. Kuinka pitkään pitää taistella vastaan? Pitääkö hyökätä eteenpäin? Muutosta päin? Antaa myrskytä. Kyllä se loppuu. Entä jos ei lopu? Entä jos? Jos kävelee myrskystä pois? On vahvempi kuin myrsky?
Olisipa rohkeutta. Ajatella asiat uusina ja kauniina. Päästää irti. Uudistua.

J

(Lisä)ravinnon käyttö

...on melkoinen sekamelska. Se mitä kukin yksilö suustaan alas työntää vaikuttaa kuhunkin yksilöön eri tavoin kunkin yksilön kehon ollessa täysin omanlaisensa.
Itse esimerkiksi en pysty syömään muutamaa päivää pidempään C-vitamiinia, edes pieninä alle 250mg päiväannoksina. Iho kuivaa. Sormenpäät ja huulet halkeilevat eikä siihen auta rasva, omegat tai mikään muukaan mitä nyt on tullut mieleen kokeilla. Sama homma sinkissä.
D-vitamiini taas (vielä käsittämättömämmin) aiheuttaa allekirjottaneella kivuliaita suoliston kramppeja. Saman tyyppisiä kuin aiemmin kerrotut tajunnan menetykseen johtavat kipukohtaukset paitsi että taju ei ole vielä lähtenyt. Viime talvena eräs lauantai hikoilin n. puolen tunnin ajan eteisen lattialla kun tuntia aiemmin olin D-vitamiini-soijaöljykapselin ottanut. Jo aiemmin oli vatsassa ollut selkeitä tuntemuksia vitamiinin ottamisen jälkeen mutta tuon jälkeen on jäänyt Deet ottamatta eikä kyllä ole ollut vatsakramppejakaan. D-vitamiinihan on rasvaliukoinen joten jos sitä joku vielä syö jauhenappulana niin muistaa sitten syödä pohjalle rasvaista ruokaa tai ottaa lusikallisen voita nappulan perään niin D3 pääsee myös imeytymään. Helpoin tuo on ottaa tosiaan öljykapselina jolloin imeytyvyys on täysin omaa luokkaansa. D3-kapseleita löytyy ainakin soija-, auringonkukka- ja kalanmaksaöljyssä.
Se että miksi vatsa kramppaa D3 jälkeen tai miksi C-vitamiini kuivattaa ihoa todella pahasti ei ole vielä selvinnyt, ja tuskin tuleekaan selviämään. Näissä tapauksissa lääkärikin on nosti käpälät pystyyn ja totesi että ei noin pitäisi tapahtua mutta kun me kaikki olemme yksilöitä... Eli tasan omat ajatukseni. Maalaisjärki toimii parhaiten. Se mikä tuntuu pahalta niin jää sitten syömättä.

Kollega kysäisi päivänä eräänä töissä että mitäs ravintolisiä tällä hetkellä syöt?
Ensin totesin et en mä tällä hetkellä juuri mitään muuta ku arginiinia kunnes mietin hetken ja rupesin luettelemaan mitä on viimeisen parin kuukauden aikana tullut syötyä.. tässäpä pikku listaus:
-L-Arginiini, luonnollinen aminohappo joka säätelee typpioksidin määrää veressä. Rentouttaa verisuonia, parantaa hapen ja ravinteiden kulkeutumista lihaksiin, helpottaa treenin aikaisen lihaspumpin saavuttamista.. Tätä käytetään juuri verisuonia rentouttavan ja laajentavan ominaisuutensa vuoksi myös verenpaineen hoitoon. Rentoutuminen -> tilavuus kasvaa-> paine laskee. On myös tiedossa että ison leikkauksen jälkeen Arginiini nopeuttaa haavojen paranemista, ilmeisesti juuri parantuneen hapen ja ravinteiden kulkeutumisen sekä myös hiussuoniin kohdistuvan paremman veren virtauksen myötä. Yksi tutkituimpia ravintolisiä. Tämän koen itselleni ehdottomasti tärkeimmäksi ravintolisäksi.
-Kreatiini. Tankkaa säännöllisesti käytettynä lihasten glykogeeni- eli energiavarastot täyteen eli kerää lihassoluihin nestettä n. 1,5-2 kg normaalikokoisella ihmisellä. Kuuluisa "nesteturvotuksen" aiheuttaja. Toisilla tuo nesteen kertyminen näkyy ihan kasvoja myöten kun taas itselläni sen huomaa lähinnä painossa. Kreatiinin on myös yksi tutkituimpia ravintolisiä ja tutkimuksissa onkin todettu sen positiiviset vaikutukset alkaen sydämen suojaamisesta jatkuen lihasrevähtymien estämiseen jne. Sama asia periaatteessa... Itse syön kreatiinia aina palautusjuomassa ja pari kertaa vuodessa päivittäin kuukauden tai parin kuurin.
-L-Glutamiini. Jälleen kerran aminohappoja.. Yleisaminohappo joka kuluu kun treenaa. Tukee suoliston nukan toimintaa ja ravinteiden imeytymistä. Voi lisätä palautusjuomaan tai aamusmoothieen tai oikeastaan mihin tahansa. Toimii parhaiten aamulla tyhjään vatsaan veden kanssa huitaistuna. Rauhoittaa siis vatsan toimintaa.
-Eaa eli Essential Amino Acids eli välttämättömät aminohapot 8kpl johon sisältyy myös BCAA:t 3kpl eli Leusiini, Valiini ja Isoleusiini. Treenin aikana. Leusiini on tärkein proteiinisynteesiä eli lihassolun korjaantumista stimuloiva aminohappo. EAA:n tai BCAA:n muut osaset tukevat sitä. Tätä syötettiin astronauteille vuonna miekka ja kirves lihaskadon minimoimiseksi eli ei ihan turha aine. Tavallaan äärimmäisen pitkälle pilkottua proteiinia.
-Tryptofaani. Elimistö muodostaa tästä aminohaposta melatoniinia sekä serotoniinia. Tavallaan melatoniinin luonnollisempi vaihtoehto. Käytetään myös masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Syventää yöunta muttei tule illalla samalla tavalla unelias olo kuin valmiista melatoniinista eli ei siis ole mikään nukahtamislääke.
-Teaniini. Rahoittaa muttei väsytä. Aika-ajoin kun kärsin uniongelmista niin teaniini-tryptofaani mix iltapalan jälkeen kurkusta alas auttaa huomattavasti unen laadussa.



Näiden tärkeimpien lisäksi kaapista löytyy proteiini- sekä hiilihydraattijauheet, DAA eli D-Aspartiinihappo, Omega-3, MSM eli rikkilisä (nivelille) L-Karnitiini, Tauriini, Tyrosiini, CLA eli konjugoitu linoliinihappo eli eräänlainen rasva, magnesiumsitraattijauhe, parkuri, kurkuma..
Suurin osa jauheina jolloin ei joudu maksamaan "turhasta" pakkaamisesta ja annos on helpompi määrittää itse. Suurinta osaa käytän satunnaisesti joskin proteiinia ja hiilaria pidän normaalina ravintona ja käytän aina treeniin jälkeen palautusjuomaassa. Melkoinen läjä purkkeja siis kertynyt tässä 2,5 vuoden aikana nykytyönantajalla työskennellessäni, mutta myös tietoa. Kuten aiemmin mainittua niin onnekseni olen asemassa jossa pystyn tutkimaan ja opiskelemaan näiden aineiden vaikutusta kehoon jonka ongelmia koetan selvittää. Töissä tapaan jatkuvasti henkilöitä joilla on jonkinlaisia käyttökokemuksia tai tietämystä eri ravinteista. Kokemus kasvaa ja tieto karttuu pikkuhiljaa..

Tästä aiheesta tulisi niin paljon tekstiä ja joka ravintolisästä käyttökokemuksia ja vaikutuksia että olkoon tämä pintapuoleinen raapaisu ja ehkä joskus tulevaisuudessa kirjoitan syvemmin joka aineesta.
Ainiin. Putsattiin itse ilmalämpöpun sisäyksikkö kesähelteillä. Maalaisjärki + höyrypesuri + google. Kostea tuoksahdus katosi.

J

Asiaa olis...

...mutkun.
Silloin kun on idea, ajatus ja asiaa niin ei ole aikaa. Silloin kun on aikaa niin ei synny mitään. Tai sitten tekee jotakin muuta mieluummin kuin kirjoittaa väkisin.
Paljon on tapahtunut edellisestä asiatekstistä. Lopetin lääkityksen omatoimisesti. Meni hermot. Mielialalääke, ainakin minulle määrätty kun tekee aviollisesta toiminnasta melko haastavaa. Tai no, ei se mitään estänyt mutta.. Menisitkö leffaan uudestaan ja uudestaan katsomaan elokuvan tietäen että suurella todennäköisyydellä filmi jää junnaamaan hieman ennen loppukohtausta?
Luku sinällään oli tuon lääkkeen lopettaminen. Vähensin pikkuhiljaa päiväannosta mutta siinä vaiheessa kun piti jättää pilleri kokonaan ottamatta niin oli aivan sama "lopettiko" yhdestä pilleristä vai kuudesosapilleristä niin oireet olivat yhtä voimakkaat. Järkyttävä huimaus ja päänsärky. Parin viikon juupaseipäs -säädön jälkeen päätin että nyt loppuu. Muutama viikko meni tillintallin taivasalla mutta elämä voitti.
Seuraavaksi piti sitten keksiä että miten oireet pidetään poissa. Pientä paniikkioiretta kun alkoi jälleen ilmaantumaan kuvioihin. Aiemminkin lienen maininnut yhteydestä alaselkä -> vatsa -> pääkoppa. Säännöllinen saliharjoittelu kun pitää pahimmat oireet kurissa mutta varsinaista aiheuttajaa lienee liki mahdoton paikallistaa. Tietyistä liikkeistä olen kuitenkin havainnut vatsan kouristelun ja sitä myötä paniikkioireiden pahentuvan. Viime talvena erään crossfit-tapahtuman yhteydessä huomasin leuanvetojen aiheuttavan melkoisia vatsanväänteitä ja sitä myötä psyykkisiä oloja silloisesta lääkityksestä huolimatta. Alaselkään täytyy siis saada liikettä.
Ja sitten kysymykseen: Mikä liike/harjoitus liikuttaa rankaa ja etenkin lannerankaa parhaiten? Aivan, juoksu. Jumankauta. Juoksu. Tuo tylsin kaikista mahdollisista liikuntamuodoista. Ei kai siinä sitten.. Nyt on juostu muutaman viikon ajan 2-4 lyhyttä lenkkiä viikossa. Kas kummaa, oireet pysyvät kurissa. Toki yhdistelen juoksuun mm. askelkyykkykävelyä kierroilla koska alaselän liikkuvuuteen vaikuttaa äärimmäisen paljon niin vatsalihasten toiminta kuin lonkkanivelen liikkuvuus.
Eräästä lonkkanivelen lähentäjiin painottuneesta jalkatreenistä taas sain itselleni viimeisen kuukauden pahimmat paniikkikohtaukset joten todennäköisesti melko lähellä aiheuttajia ollaan. Venyttely ja juoksu siis jatkuu. Valitettavasti. Kuitenkin milloin tahansa valitsen omatoimisen liikunnan ja liikkuvuusharjoittelun ennemmin kuin lääkityksen. Viime syksynä oltiin tilanteessa jossa ei ollut enää vaihtoehtoja. Nyt onneksi on.
Seuraavaksi tulee sitten tekstiä ravinnosta. Siitä mitä suuhuni laitan. Ravintolisistä. Laktoosista. Ehkä huomenna, ehkä syksyllä. Ai mutta kohtahan on syksy. Nyt sitten pihalle nauttimaan siitä kesästä.

J