2. Luku. Burnout.

22.11. Torstai.

Kohta kaksi viikkoa siitä kun olen nukkunut enemmän kuin tunnin tai kahden pätkän. Kroppa käy herkillä. Haistan ihme hajuja. Jopa pienetkin ajatukset itkettävät tai herkistävät mielen. Aloitin 2 päivää sitten taas lääkityksen. Huoli tulevaisuudesta painaa. Tuntuu että kotona ollessa polttelee kurkkua, yskittää ja pistelee ihoa. Yksi ainoa ajatus. Kämppä homeessa. Sisäilmamittaus tilattu ensi keskiviikoksi. Menen yöksi vanhemmille nukkumaan. Saisi edes yhden yön nukuttua.

23.11. Perjantai.
Nukuin kaksi pätkää. Pari tuntia ja tunnin. Tavallaan ok, tavallaan liian vähän, ihan liian vähän. Töihin. Kroppa käynnistyy vasta iltapäivällä. Askel alkaa painaa eikä hymy oikein irtoa. Töistä kotiin. Tuntuu että pää on täyttä sumua. Laitan lapset nukkumaan ja yskin. Pitäisi mennä vielä laittamaan keittiötä mutta nukahdan patjalle nuoremman pojan viereen. Havahdun. Joka paikkaa kirvelee, keho vapisee ja kauhu pyörii päässä. Mitä kello? Puoli yksi. Vaimo katsoo vielä tv:tä ja kutoo. Miksi sillä ei tunnu mitään? Miksi se on ihan ok vaikka minusta tuntuu että home syövyttää aivot? Vaimo kysyy että mikä on? En tiedä. En osaa vastata. Kauhea olo. Kauhea vapina. Hyppään autoon ja ajan vanhemmille. Itken koko ajan. Äiti halaa rauhallisena. "Ei ole hätää." Peti valmiina. Vaatteet polttelevat. Edellisyön lakanatkin polttelevat siitä kohti missä vaatteet ovat osuneet. En nuku. Yhtäkään hetkeä. Yhtä ainutta hetkeä. Kauanko ihmiskeho jaksaa tällaista? Sydän? Miksi uni ei tule vaikka väsymys on jo täysin absurdia?

24.11. Lauantai. Päivä 1.
Sumua. Hatarat muistikuvat. Jaksan nousta sängystä. Portaissa jalat eivät meinaa kantaa. Ruoka ei maistu. Järki sanoo kuitenkin että pakko syödä jotakin. Kaikki mitä laitan suuhun tuntuu aiheuttavan allergisen reaktion. No ei kai ruisleipä tapa. Sohvalle maaten. Ruumis painaa tonnin. Sohva tuntuu imevän sisäänsä. Tulisi uni samalla. Ei tule. Mutta käsittämättömiä hajuja kyllä. Lapset tulevat. Mieli on täysin turta. Käyn kävelylenkillä, ehkä vajaa 2 kilometriä. Mieli hieman piristyy. Takaisin sohvalle. Väsyttää. Sohva imee taas sisäänsä ja joku epämiellyttävä haju tunkee nenään. Ulkona leijui sama haju. Yöllä nukun kahdella viimeisellä nukahduslääkkeellä tunnin kullakin. Nukun eri sängyssä koska lapsetkin ovat yötä. Sängyn yläpuolella on vanha ryijy. Ihan kuin ryijystä säteilisi tai se erittäisi jotakin joka polttelee ihoa ja hengitystä. Vaihdan sängystä yläkerran sohvalle, joka haisee samalle epämiellyttävälle. Koetan keskittyä hengittämiseen. Yks, kaks, yks, kaks, palleahengitystä. Yks, kaks, kol, nel, viisi, kuusi, yks, kaks... Uni meinaa tulla... ei. Meinaa... ei. Alakerran sohvalle ja toinen nukahtamislääke. Nukahdan. Ehkä tunniksi, puoleksi.

25.11. Sunnuntai. Päivä 2.
Ei ole mahdollista olla näin väsynyt ilman että nukahtaa. Ei ole. Jokainen liike vaatii käsittämättömän määrän tahdonvoimaa. Nyt ymmärrän miltä tuntuu kun joku henkisesti väsynyt sanoo ettei jaksa. Nyt ymmärrän mitä tarkoitetaan uupumuksella. Ruoka ei maistu. Vatsa on yhtä tunnoton kuin muukin kroppa. Vesi on ainoa asia jonka voi laittaa suuhun ilman että kurkku turpoaa ja suuta alkaa pistelemään.
Kävely ja keskustelu isän kanssa tuntuu hyvältä. Keho vain painaa ihan liikaa. Pipo ja kaulus kutiaa. Vaimo hakee lapset. En jaksa edes nousta sohvalta. Jotakin puhuvat selvästä burnoutista.
Äidin kanssa kauppaan. Auton penkkiin istuessa pää alkaa painaa. Mieli synkkenee.
Takaisin sohvalle. Taas se haju. Epämiellyttävä. Viltti. Miksi se haisee tuolle? Sohvatyyny myös. Ollaan ilman. Jos kerran haju on epämiellyttävä niin menköön kauemmaksi. Työkavereille ja työnantajalle viesti että en ole huomenna työkykyinen. Ehkei tarkempaa syytä, olen siis kipeä.
Illalla olo heikkenee. Oleminen on yhtä sumua. Kuin nääntyisi nälkään mutta nääntyy väsymykseen. Pakko olisi päästä töihin, ei laskutuksella ole varaa olla pois. Montakohan päivää tätä kestää? Lapsilla olisi huomenna harrastuksia ja vaimolla vuorotyö. Ei nuo ipanat voi yksinään kotona olla, varsinkaan nuorimmainen.
Nyt lähdetään käymään päivystyksessä, sanoo äiti itkuni sekaan.
Sairaalapäivystyksen odotusaulassa kaikki hajut ottavat nenään. Vieressä istuva kaveri haisee tupakalle ja desinfiointiaineelle. Vastapäinen vanhalle viinalle ja kipsille. Joku jäähallille, ohikävelijä maakellarille. Tätä 2 tuntia.
Lääkärin huoneessa kerron asiani. En saa nukuttua, en jaksa enää. Lääkäri määrää unilääkettä ja nukahtamislääkettä ja käskee jatkaa aloittamaani lääkitystä. Kuulemma herkistää aluksi hermoston ennen kuin alkaa olo helpottamaan. Eipä tämän herkemmäksi voi enää mennä.
Lääke naamariin ja sänkyyn. Edelleenkin vanhemmilla.

Maanantai. Päivä 3.

 
Mitäh? Nukahdin. Vaikka pää tyynyssä mietin kuinka unilääke vain rauhoittaa kroppaa muttei vaivuta uneen niin jossakin vaiheessa olen nukahtanut ja nukkunut ehkä yhdeksän tuntia. Sitä luulisi olevansa onnesta sekaisin mutta portaissa jalat eivät kuitenkaan meinaa kantaa ja uupumus painaa edelleen. Niin, turha kai kuvitella että parin vuoden uniongelmat ja reilu kahden viikon unettomuus häviäisi yhdessä yössä.
Täytyy miettiä huomista työpäivää. Pitäisi mennä yritykseen hierontaa tekemään. Jos jostain saisi vähän lisää voimaa.
Kävelylle lähtiessä huomaan taas ihme kutinan. Pää pehmenee ja alkaa painaa. Ja taas se haju. Mikä hemmetti tuon aiheuttaa?? Päälläni on kollegehousut, t-paita, fleecetakki ja päälitakki. Jalkapöytä kutiaa myös. Joku minua fiksumpi sanoi joskus että fleece on muovia. Etenkin mikro- sellainen. Laitetaan pois. Myös pipon vuori on samaa materiaalia, joten ollaanpa ilman. Jotakin täytyy kokeilla koska en ihan usko siihen että ulkoilmaan lähteminen alkaa painamaan päätä noin kovasti. Senhän pitäisi tehdä täysin päinvastoin. Illalla käyn kotona. En pysty olemaan olohuoneessa 10 minuuttia pidempään kun alkavat hermoston kauhuaallot. Tunne ei ole kipu vaan enemmänkin sellainen tunne että hermosto varoittaa että kohta tapahtuu jotakin todella pahaa. En tiedä mikä on virallinen nimi tai onko sellaista edes olemassa mutta kutsutaan niitä kauhuaalloiksi koska menevät selkeästi hermoratoja pitkin ja tuntuvat todella ahdistavilta. Pakko kävellä edestakaisin. Vaimo kysyy että miksi haahuilen koko ajan edes takas. En tiedä, en vain pysty olemaan paikallani. Ahdistaa.
Nakkaan matkahierontapöydän ja tarvikkeet autoon ja ajan vanhemmille. Päänahkaa kirvelee, vain oikeaa puolta.
Ajoissa nukkumaan koska huomenna töitä. Eiköhän tämä tästä. Unilääke aiemmin ja vasta sängyssä nukahduslääke. Se kannattaa kuulemma ottaa vasta nukkumaan mennessä, muutoin vaikutus saattaa mennä ohi jos touhuilee muuta parhaan vaikutusalueen aikana.
En ole koskaan kovin mielelläni syönyt mitään ibumaxia kummempaa lääkettä ja nyt alkaa ahdistamaan ajatus siitä että näitä pitäisi napsia pidempään. Työnnetäänpä se ajatus syrjään, uni on tärkein. Muuten ei tule mistään mitään.

J

Kun maailma hajoaa

... eikä siihen voi vaikuttaa. Eikä siihen välttämättä edes pidä vaikuttaa. Kun asiat, jotka ovat aina olleet, alkavat murenemaan. Samaan aikaan. Pitääkö sitä vastaan taistella? Karjua. Minä en halua! Kaikki oli hyvin!
Pitäisi antaa muutoksen tapahtua, myllertää hetken ja katsella sitten uutta maailmaa. Ehkä uusia hienoja asioita. Toivottavasti. Jotakin menee pois, jotakin uutta saapuu. Mitäs jos ei? Mitä jos myllertää uudestaan ja uudestaan ja edelleen tuntuu pahalta?
Pahalta tuntuu nollasta aloittaminen. Jos sen joutuu tekemään monesti. Kuin noviisina uudessa työpaikassa. Taas. Nyt kun osaat jo yhden homman ja olet hyvä siinä. Taas noviisi. Aikuisena. Ei jaksaisi eikä haluaisi opetella taas uusia asioita, uusia tapoja, uusia tunteita. Vanhat ovat rakkaita, mukavia, niitä olisi halunnut tuntea ja katsoa vielä pitkään. Kuinka pitkään pitää taistella vastaan? Pitääkö hyökätä eteenpäin? Muutosta päin? Antaa myrskytä. Kyllä se loppuu. Entä jos ei lopu? Entä jos? Jos kävelee myrskystä pois? On vahvempi kuin myrsky?
Olisipa rohkeutta. Ajatella asiat uusina ja kauniina. Päästää irti. Uudistua.

J

(Lisä)ravinnon käyttö

...on melkoinen sekamelska. Se mitä kukin yksilö suustaan alas työntää vaikuttaa kuhunkin yksilöön eri tavoin kunkin yksilön kehon ollessa täysin omanlaisensa.
Itse esimerkiksi en pysty syömään muutamaa päivää pidempään C-vitamiinia, edes pieninä alle 250mg päiväannoksina. Iho kuivaa. Sormenpäät ja huulet halkeilevat eikä siihen auta rasva, omegat tai mikään muukaan mitä nyt on tullut mieleen kokeilla. Sama homma sinkissä.
D-vitamiini taas (vielä käsittämättömämmin) aiheuttaa allekirjottaneella kivuliaita suoliston kramppeja. Saman tyyppisiä kuin aiemmin kerrotut tajunnan menetykseen johtavat kipukohtaukset paitsi että taju ei ole vielä lähtenyt. Viime talvena eräs lauantai hikoilin n. puolen tunnin ajan eteisen lattialla kun tuntia aiemmin olin D-vitamiini-soijaöljykapselin ottanut. Jo aiemmin oli vatsassa ollut selkeitä tuntemuksia vitamiinin ottamisen jälkeen mutta tuon jälkeen on jäänyt Deet ottamatta eikä kyllä ole ollut vatsakramppejakaan. D-vitamiinihan on rasvaliukoinen joten jos sitä joku vielä syö jauhenappulana niin muistaa sitten syödä pohjalle rasvaista ruokaa tai ottaa lusikallisen voita nappulan perään niin D3 pääsee myös imeytymään. Helpoin tuo on ottaa tosiaan öljykapselina jolloin imeytyvyys on täysin omaa luokkaansa. D3-kapseleita löytyy ainakin soija-, auringonkukka- ja kalanmaksaöljyssä.
Se että miksi vatsa kramppaa D3 jälkeen tai miksi C-vitamiini kuivattaa ihoa todella pahasti ei ole vielä selvinnyt, ja tuskin tuleekaan selviämään. Näissä tapauksissa lääkärikin on nosti käpälät pystyyn ja totesi että ei noin pitäisi tapahtua mutta kun me kaikki olemme yksilöitä... Eli tasan omat ajatukseni. Maalaisjärki toimii parhaiten. Se mikä tuntuu pahalta niin jää sitten syömättä.

Kollega kysäisi päivänä eräänä töissä että mitäs ravintolisiä tällä hetkellä syöt?
Ensin totesin et en mä tällä hetkellä juuri mitään muuta ku arginiinia kunnes mietin hetken ja rupesin luettelemaan mitä on viimeisen parin kuukauden aikana tullut syötyä.. tässäpä pikku listaus:
-L-Arginiini, luonnollinen aminohappo joka säätelee typpioksidin määrää veressä. Rentouttaa verisuonia, parantaa hapen ja ravinteiden kulkeutumista lihaksiin, helpottaa treenin aikaisen lihaspumpin saavuttamista.. Tätä käytetään juuri verisuonia rentouttavan ja laajentavan ominaisuutensa vuoksi myös verenpaineen hoitoon. Rentoutuminen -> tilavuus kasvaa-> paine laskee. On myös tiedossa että ison leikkauksen jälkeen Arginiini nopeuttaa haavojen paranemista, ilmeisesti juuri parantuneen hapen ja ravinteiden kulkeutumisen sekä myös hiussuoniin kohdistuvan paremman veren virtauksen myötä. Yksi tutkituimpia ravintolisiä. Tämän koen itselleni ehdottomasti tärkeimmäksi ravintolisäksi.
-Kreatiini. Tankkaa säännöllisesti käytettynä lihasten glykogeeni- eli energiavarastot täyteen eli kerää lihassoluihin nestettä n. 1,5-2 kg normaalikokoisella ihmisellä. Kuuluisa "nesteturvotuksen" aiheuttaja. Toisilla tuo nesteen kertyminen näkyy ihan kasvoja myöten kun taas itselläni sen huomaa lähinnä painossa. Kreatiinin on myös yksi tutkituimpia ravintolisiä ja tutkimuksissa onkin todettu sen positiiviset vaikutukset alkaen sydämen suojaamisesta jatkuen lihasrevähtymien estämiseen jne. Sama asia periaatteessa... Itse syön kreatiinia aina palautusjuomassa ja pari kertaa vuodessa päivittäin kuukauden tai parin kuurin.
-L-Glutamiini. Jälleen kerran aminohappoja.. Yleisaminohappo joka kuluu kun treenaa. Tukee suoliston nukan toimintaa ja ravinteiden imeytymistä. Voi lisätä palautusjuomaan tai aamusmoothieen tai oikeastaan mihin tahansa. Toimii parhaiten aamulla tyhjään vatsaan veden kanssa huitaistuna. Rauhoittaa siis vatsan toimintaa.
-Eaa eli Essential Amino Acids eli välttämättömät aminohapot 8kpl johon sisältyy myös BCAA:t 3kpl eli Leusiini, Valiini ja Isoleusiini. Treenin aikana. Leusiini on tärkein proteiinisynteesiä eli lihassolun korjaantumista stimuloiva aminohappo. EAA:n tai BCAA:n muut osaset tukevat sitä. Tätä syötettiin astronauteille vuonna miekka ja kirves lihaskadon minimoimiseksi eli ei ihan turha aine. Tavallaan äärimmäisen pitkälle pilkottua proteiinia.
-Tryptofaani. Elimistö muodostaa tästä aminohaposta melatoniinia sekä serotoniinia. Tavallaan melatoniinin luonnollisempi vaihtoehto. Käytetään myös masennuksen ja ahdistuksen hoitoon. Syventää yöunta muttei tule illalla samalla tavalla unelias olo kuin valmiista melatoniinista eli ei siis ole mikään nukahtamislääke.
-Teaniini. Rahoittaa muttei väsytä. Aika-ajoin kun kärsin uniongelmista niin teaniini-tryptofaani mix iltapalan jälkeen kurkusta alas auttaa huomattavasti unen laadussa.



Näiden tärkeimpien lisäksi kaapista löytyy proteiini- sekä hiilihydraattijauheet, DAA eli D-Aspartiinihappo, Omega-3, MSM eli rikkilisä (nivelille) L-Karnitiini, Tauriini, Tyrosiini, CLA eli konjugoitu linoliinihappo eli eräänlainen rasva, magnesiumsitraattijauhe, parkuri, kurkuma..
Suurin osa jauheina jolloin ei joudu maksamaan "turhasta" pakkaamisesta ja annos on helpompi määrittää itse. Suurinta osaa käytän satunnaisesti joskin proteiinia ja hiilaria pidän normaalina ravintona ja käytän aina treeniin jälkeen palautusjuomaassa. Melkoinen läjä purkkeja siis kertynyt tässä 2,5 vuoden aikana nykytyönantajalla työskennellessäni, mutta myös tietoa. Kuten aiemmin mainittua niin onnekseni olen asemassa jossa pystyn tutkimaan ja opiskelemaan näiden aineiden vaikutusta kehoon jonka ongelmia koetan selvittää. Töissä tapaan jatkuvasti henkilöitä joilla on jonkinlaisia käyttökokemuksia tai tietämystä eri ravinteista. Kokemus kasvaa ja tieto karttuu pikkuhiljaa..

Tästä aiheesta tulisi niin paljon tekstiä ja joka ravintolisästä käyttökokemuksia ja vaikutuksia että olkoon tämä pintapuoleinen raapaisu ja ehkä joskus tulevaisuudessa kirjoitan syvemmin joka aineesta.
Ainiin. Putsattiin itse ilmalämpöpun sisäyksikkö kesähelteillä. Maalaisjärki + höyrypesuri + google. Kostea tuoksahdus katosi.

J

Asiaa olis...

...mutkun.
Silloin kun on idea, ajatus ja asiaa niin ei ole aikaa. Silloin kun on aikaa niin ei synny mitään. Tai sitten tekee jotakin muuta mieluummin kuin kirjoittaa väkisin.
Paljon on tapahtunut edellisestä asiatekstistä. Lopetin lääkityksen omatoimisesti. Meni hermot. Mielialalääke, ainakin minulle määrätty kun tekee aviollisesta toiminnasta melko haastavaa. Tai no, ei se mitään estänyt mutta.. Menisitkö leffaan uudestaan ja uudestaan katsomaan elokuvan tietäen että suurella todennäköisyydellä filmi jää junnaamaan hieman ennen loppukohtausta?
Luku sinällään oli tuon lääkkeen lopettaminen. Vähensin pikkuhiljaa päiväannosta mutta siinä vaiheessa kun piti jättää pilleri kokonaan ottamatta niin oli aivan sama "lopettiko" yhdestä pilleristä vai kuudesosapilleristä niin oireet olivat yhtä voimakkaat. Järkyttävä huimaus ja päänsärky. Parin viikon juupaseipäs -säädön jälkeen päätin että nyt loppuu. Muutama viikko meni tillintallin taivasalla mutta elämä voitti.
Seuraavaksi piti sitten keksiä että miten oireet pidetään poissa. Pientä paniikkioiretta kun alkoi jälleen ilmaantumaan kuvioihin. Aiemminkin lienen maininnut yhteydestä alaselkä -> vatsa -> pääkoppa. Säännöllinen saliharjoittelu kun pitää pahimmat oireet kurissa mutta varsinaista aiheuttajaa lienee liki mahdoton paikallistaa. Tietyistä liikkeistä olen kuitenkin havainnut vatsan kouristelun ja sitä myötä paniikkioireiden pahentuvan. Viime talvena erään crossfit-tapahtuman yhteydessä huomasin leuanvetojen aiheuttavan melkoisia vatsanväänteitä ja sitä myötä psyykkisiä oloja silloisesta lääkityksestä huolimatta. Alaselkään täytyy siis saada liikettä.
Ja sitten kysymykseen: Mikä liike/harjoitus liikuttaa rankaa ja etenkin lannerankaa parhaiten? Aivan, juoksu. Jumankauta. Juoksu. Tuo tylsin kaikista mahdollisista liikuntamuodoista. Ei kai siinä sitten.. Nyt on juostu muutaman viikon ajan 2-4 lyhyttä lenkkiä viikossa. Kas kummaa, oireet pysyvät kurissa. Toki yhdistelen juoksuun mm. askelkyykkykävelyä kierroilla koska alaselän liikkuvuuteen vaikuttaa äärimmäisen paljon niin vatsalihasten toiminta kuin lonkkanivelen liikkuvuus.
Eräästä lonkkanivelen lähentäjiin painottuneesta jalkatreenistä taas sain itselleni viimeisen kuukauden pahimmat paniikkikohtaukset joten todennäköisesti melko lähellä aiheuttajia ollaan. Venyttely ja juoksu siis jatkuu. Valitettavasti. Kuitenkin milloin tahansa valitsen omatoimisen liikunnan ja liikkuvuusharjoittelun ennemmin kuin lääkityksen. Viime syksynä oltiin tilanteessa jossa ei ollut enää vaihtoehtoja. Nyt onneksi on.
Seuraavaksi tulee sitten tekstiä ravinnosta. Siitä mitä suuhuni laitan. Ravintolisistä. Laktoosista. Ehkä huomenna, ehkä syksyllä. Ai mutta kohtahan on syksy. Nyt sitten pihalle nauttimaan siitä kesästä.

J

Pakko

Juttelin tänään erään asiakkaan kanssa. Siitä kuinka kun nyt on muutaman päivän ollut lämmintä niin koko ajan on sellainen olo että nyt tästä täytyy nauttia koska kohta on taas kylmää. Nyt tästä on pakko nauttia. Menee hukkaan jos ei nauti ja jälkikäteen harmittaa.
Kauhea stressi siitä että pitää ja on pakko nauttia. No onko se sitten nautintoa jos siitä stressaa? Tottakai se saattaa jälkikäteen harmittaa, mutta nauttiiko sitä aidosti jos se on pakotettua?
Jos voisi vaan päästää irti. Nauttia hetkestä, oli sitten kylmä tai kuuma. Jos se hellejakso menee ohi niin sitten menee. Joku kerta sitä huomaa olevansa onnellinen kaikista ympäröivistä asioista yhdessä. Ja sitten sattuu olemaan vielä loistoilmakin. Jos vaan osaisi päästää irti. Olla vaan. Tehdä asioita oman olon mukaan. Antaa itselleen lupa olla vajavainen ihmisenä, vanhempana, lapsena, työntekijänä, ystävänä.
Mahtaisiko sitä silloin löytää oman itsensä, onnen, juuri sellaisena kuin se on ja onnellisena olla sitten parempi ihminen, vanhempi, lapsi, työntekijä ja ystävä. Ilman stressiä.
Ilman pakkoa.

Myydään...

Tiedättekös.. Sellaisen kirjoitustavan jota nykyään tapaa somessa suhteellisen usein... Kun vaikka johonkin ryhmään kirjoittaa... Et on taas koirankakat pientareella.. Tai vielä pahempaa... Mainos. Siis mainos jossakin paikkakuntaryhmässä.. Tulkaa laitattamaan kyntenne... Tällä viikolla puoleen hintaan.. Mut ei oo kyl pakko.. En mä oikeastaanees halua tehä töitä.. Mut mulkku kaupunki haluaa vuokraa mun kämpästä.. Mut hei mulla on nettiajanvaraus... Se on tosi kätevä... Saa käydä kokeileen.. Mut ei oo pakko... Mut kaikkee voi yrittää... Tuoliltakin voi valua alas kun tätä lukee... Selkäranka katoaa... Miks edes yrittää mitään... Mut hei mä löysin jonkun koiran... Varmaan karannut.. Juoksi tiellä vastaan ja antoi ottaa kiinni... Vien sen löytöeläintaloon.. Ehkä.. Vuoden päästä... Kun löydän mun selkärangan... Sen saa muuten palauttaa kun näkee.. Pitäiskö nostaa nenä tästä näppikseltä... Näkis mitä kirjoittaa... Mikä toi pistenäppäin on... Nenä..
Myydään polkupyörä... Vihreä.. Tosi siisti.. Just huollettu ja kumit vaihdettu.. Etujousitus jonka voi lukita.. Takana joustaa gluteus maximus... Heh.. Eiku vitsi vaan... Mut hinta vois ehkä olla satasen.. Tarjoa jos kiinnostaa...

J

Ps. Tämä lyhyt ja turha teksti on kirjoitettu erään somepäivityksen innoittamana hetken mielijohteesta koska mielenpahoitus siitä kuinka joku varmasti (toivottavasti) tahattomuuttaan antaa itsestään suhteellisen selkärangattoman kuvan. Prkl.

Ylirasitustilastani

Ensimmäisen kerran havaitsin noin vuosi sitten salitreenien jälkeen eräänlaista hermosurinaa. Lievää voimattomuutta ja hermostollista epävarmuutta. Pientä tärinää. Vasemmassa pohkeessa voimattomuutta. Perse jumissa, ajattelin. 

Eli pakarat ja piriformis tukossa. Painaa ischias-hermoa jolloin jalkaan tulee voimattomuutta. Hierontaan? Noei.. nyt ei pysty. Ei, koska budjetti ja aika. Unen kanssa alkoi olemaan ongelmia. Illalla saattoi nukahtaa helposti mutta silmät aukesivat viideltä. Kolmelta. Yhdeltä. Loppuyö meni pyöriessä. Kun surina oli pahimmillaan niin nukkumaanmenoa venytti hieman koska uni ei tule kuitenkaan. Yhdeltä nukkumaan, kolmelta uni loppuu. Ihme säkätys toisessa korvassa. "Hermonakutus". Aamulla salille, koska miksipä ei? Jaksaa sitten vähän paremmin päivän kun lähtee veri kiertämään, vaikka ei olekaan juuri nukkunut. 

Sitten eräs kaunis yö ei uni tullut ollenkaan. Toinen.. kolmas.. Jollakin tavalla, kenties hermoston ylikierrosten takia, sitä jaksoi. Salilla käynti kyllä jäi. Töissä mentiin hirveällä höngällä ja kun tekeminen loppui, loppui myös jaksaminen ja sitä vain tuijotti seinää ja mietti että milloinkohan silmissä sumenee.

Erään henkisen romahduksen jälkeen lähti jalkapöydistä tunto. Puolen tunnin makoilun jälkeen palasi. Hierontaan? Ei, kun lapset tarvitsee kesäkengät. Onneksi eräs ystävä opiskeli hierojaksi ja saatiin muutamat vaihtarit tehtyä. Kesäksi helpotti. Etupihan kiveystä tehdessä huomasin taas pienen kykkimisen jälkeen hermosäväreitä ja puutumista jaloissa. Perse ja alaselkä, jep. 

(Sittemmin opittua: kun ihminen ahdistuu, hengitys muuttuu pinnalliseksi ja pallean käyttö hengittämisessä "unohtuu". Pallean liike taas vaikuttaa huimasti alaselän liikkuvuuteen. Pallea ei liiku - > alaselän liike vähenee - > lihasten liike vähenee - > jumi.) 

Syksyllä sitten homma jatkui. Uni katosi. Lääkäri määräsi Ataraxia nukkumiseen. Ekana yönä 10h unta, seuraavana kauhea pöhnä eikä silmäystäkään. Töistä kotiin lähtiessä tuntui että on niin uupunut ettei jaksa pitää auton ratista kiinni. 22km on melko pitkä matka. Ei enää ikinä Ataraxia. Työmatkat meni itkiessä. En oikeastaan edes tiedä mitä, pahaa oloa ja uupumusta kai. Yöllä heräsi siihen että kädet puutuivat, selällään maatessa. Hierontaa tehdessä katosi puolet kuulosta. Sitten oli pakko luovuttaa. Mennä lääkäriin ja sanoa että nyt tarvitsen jotakin koska sairasloma ei ole vaihtoehto, koska yrittäjä ja minimi eläkemaksut. Saatiin ystävän kanssa tehtyä useammat vaihtarit ja lääkitys alkoi puremaan. Asiat alkoivat taas hymyilyttämään. Sai hieman nukuttua ja pääsi salille käymään. Rytmihäiriöt harvenivat. Kotonakin jaksoi taas tehdä jotakin. Salin jälkeen oli hyvä olla, eikä tullut enää surinoita. Hermosäkätykset aamuisin ja purulihasten väsyminen... Purulihakset? Venyttelyä, aktivointia koordinaatioharjoituksia. Korvat aukesivat ja kuuli taas normaalisti. Vasemman puolen voimattomuus oli selkeästi yhteydessä tehtyihin purulihasharjoituksiin ja venytyksiin. Vasen puoli aktivoitui salilla penkkiä tehdessä jalat rinnalla. Koko työntö ei enää tullut oikean puolen tuella. Välillä paremmin, välillä huonommin.

Joskus on huonompia kausia, joskus parempia. Pitää vaan muistaa venytellä ja tehdä purulihasjumppaa. Ja liikkua. Käydä salilla. Pitää treeni riittävän kevyenä ettei ärsytä hermostoa. Kyllä se kehitys tulee vähemälläkin vääntämisellä. Pääasia että tulee. 

Laskut ovat joskus ajallaan, joskus myöhässä. Niistä on oppinut olemaa stressaamatta. Parempaan suuntaan koko ajan, niin taloudellisesti kuin fyysisestikin. Riittävästi vaan lepoa. Mutta töitä on tehtävä. Mitään ei tule odottamalla. 

Tervetuloa mikroyrittäjän maailmaan. 

J

Hengitä.

Olkoon olo sitten ahdistus, paniikkikohtaus, kipu, huimaus, suuttumus tai mikä muu tahansa niin yksi asia auttaa aina. Pysähdy. Hengitä. Syvään hengittäminen rauhoittaa ja selkiyttää mieltä ja hermostoa ja auttaa näkemään ja kohtaamaan asiat rauhallisemmin jolloin lopputuloskin on lähtökohtaisesti parempi.
Riittävän monta kertaa kaaduttuani vatsakouristuksen aiheuttaman tajunnanmenetyksen seurauksena (joka useimmiten tapahtuu siis yöllä) tajusin kouristuksen tullessa jäädä sänkyyn makaamaan vessaan ryntäämisen sijasta. Syvään hengittämistä ja keskittymistä muihin ajatuksiin. Tosin kivun ollessa riittävä katoaa kyky pitää ajatukset kasassa ja pakokauhu valtaa mielen mutta kun sängystä ei liikahda niin eipä siinä mitään voi sattuakaan. Näin myös kohtausten kesto sekä voimakkuus vähenivät. Hyvä sinällään koska pahimmillaan vatsakipu oli 1-10 asteikolla tasoltaan n. 20. En sano että itsemurhakipua mutta ei todellakaan kovin kaukana siitä. Vielä kun lisätään tuohon kipuun näitä kohtauksia edeltävä aura sekä niihin liittyvä psyykkinen pakokauhu ja ajatusten hajoaminen niin ollaan melko lähellä ikävintä mahdollista olotilaa. 

Myöhemmin olen oppinut että selällään makaaminen jalat hieman koholla yhdistettynä 6 sekunnin palleahengitykseen on itse asiassa ihmisen tärkeintä parasympaattista (ns. rauhoittavaa) hermoa eli vagus-hermoa aktivoiva harjoitus.

Palleahengityksellä tai ehkä ennemmin "oikein" eli kokonaisvaltaisesti kaikkia hengityslihaksia hengityksessä käyttämällä on vagus-hermon lisäksi todella suuri vaikutus koko selkärangan liikkuvuuteen. Autonominen hermosto (eli ihmiskehoa "virittävä" sekä "rauhoittava" hermoston osa) taas sijaitsee rintarangan etupuolella joten rangan liikkuvuudella on erittäin suuri vaikutus sen hyvinvointiin. Ihmiskeho on tehty liikkumaan. Aktiiviseksi. Nivelet ja lihakset käytettäväksi koko liikelaajuudessaan. Hermosto liikuttamaan ihmistä. Autonominen hermosto aktivoimaan ja rauhoittamaan. Aivot ajattelemaan sekä käskyttämään tätä kokonaisuutta. 

Muuttujia tuossa kokonaisuudessa on aivan järjetön määrä, ja sen venettä keikuttavan virheen etsiminen hermostollisissa tai psyykkisissä ongelmissa miltei sula mahdottomuus. Yksi muutos kompensoituu toisella, joka taas aiheuttaa jonkun toisen puutoksen joka aiheuttaa toisen oireen jajaja.. Mitä enemmän olen hakenut tietoa kehon toiminnasta ja ymmärtänyt sitä niin sitä sekavammaksi kaikki tuntuu menevän. Ei ole yhtä ratkaisua psyykeongelmaan. 

Ei ole yhtä ainoaa ainetta tai lääkettä joka parantaisi olon kuin taikaiskusta ilman mitään sivuvaikutuksia. 

Olen siinä onnellisessa asemassa että molemmat työni opettavat valtavasti näistä asioista. Viimeisen kahden vuoden aikana opitut asiat ravintolisistä, hieronnasta ja kehon käsittelystä ovat tuoneet suunnattoman määrän ymmärrystä oman kehon toiminnasta ja siihen vaikuttavista asioista. Ilman tätä tietoa olisin todennäköisesti huomattavasti enemmän hukassa omien oireitteni kanssa. 

Pahinta kun on epätietoisuus. Se tunne kun odotat jotakin ratkaisua tilanteeseen luottaen siihen että tälle kaikelle on joku muu selitys kuin vain se että olet hullu. Joku looginen ratkaisu. Se että moottori ei lähde käyntiin koska startti on rikki. Se että kotona on kylmä koska patteriverkon kiertopumppu on rikki eikä lämmin vesi pääse pattereihin. Se että sääriluu on murtunut ja hemmetin kipeä. 

Mutta keho ei ole auto. Ei ole starttia jota vaihtaa. Ei ole kiertopumppua jota korjata. Ei ole sääriluuta jota kipsata. Tai siis on.. mutta psyykkisissä ongelmissa sitä yksinkertaista kipsiä ei ole. 

Itse uskon kaiken kehossa tapahtuvan olevan selitettävissä loogisesti, mutta muuttujia on vain niin julmettu määrä ettei tämän hetken teknologia ja äly riitä kaikkien selvittämiseen.

J 

Suolistohermostoa

Suoliston ympärillä on noin 75-80% serotoniinista eli yhdestä hermoston tärkeimmästä välittäjäaineesta. Siispä sanonta siitä kuinka suolisto on ihmisen toiset aivot ei ole ollenkaan tuulesta temmattu.
Itse olen kärsinyt suoliston ja vatsan toiminnan ongelmista ala-asteelta alkaen. Se yhtäkkinen paniikin tunne liikuntatunnin jälkeen aiheutti jonkinlaisen reaktion vatsassa ja sitten ei päässytkään vessasta ylös hetkeen. Tuosta alkaen vatsan ja rakon toiminta on määritteli liiaksikin elämääni. Jos oli tiedossa että nyt ei hetkeen pääse vessaan, esimerkiksi koulun bussimatka uimahallille, niin ihan varmasti oli hirveä hädän tunne ja vatsa sekaisin. Ennen tunnin alkua piti viimeiseen hetkeen asti odottaa että jos vielä tulisi jotakin.. Vaikka kyllähän tunnilta pääsee vessaan, mutta eipä ala-aste -ikäisen aivot niin ajattele.
Sattuneesta syystä kaveritkin alkoivat aikanaan leikillään kutsumaan lempinimellä "vessari". Toisin kuin voisi kuvitella niin tuosta ei allekirjoittaneelle kuitenkaan jäänyt mitään kummempia traumoja. Ehkä siksi että ystävät olivat kaikesta huolimatta ystäviä. Kiitos teille siitä jos tätä luette.
Tämä ongelma on myöhemmin vaikuttanut myös siihen etten tietoisesti lähde paikkoihin tai hakeudu tilanteeseen jossa saattaa joutua ikävään tilanteeseen vatsan tai rakon toiminnan kanssa.

10 vuotta taksin ratissa.. Ehkä tuo ongelma ei enää nykyään juuri häiritse elämää, vaikkakin on ajoittain olemassa.

Sittemmin on kerran jos toisenkin tullut mietittyä että mistä tuo erään talviaamun liikuntatunnin luistelun jälkeinen ja sen jälkeen jatkuvana seuralaisena ollut "olotila" johtui?
Hermosto?
Lihaksisto?
Psyyke?
Esimerkkinä rapiat vuosi sitten noin 6kk Saliharjoitteluharrastuksen aloituksesta alkoivat epämääräiset vatsakivut treenin jälkeen. Joskus ei mitään, joskus palautusjuoman jälkeen niin tuskaiset kouristukset että piti työmatkalla pysähtyä huoltoasemalle kun tuntui että silmissä sumenee.
Sitten erään hierontakäynnin yhteydessä sanoin omalle hierojalleni että käydään pakarat ja alaselkä. Kaikki treenin jälkeiset vatsakouristelut loppuivat siihen.
Selkärangassa on ihmisen hermopääväylä, ja selkärangan nikamaväleistä lähtevät hermot hermottavat kukin omaa aluettaan. Rankaani ei ole koskaan kuvattu mutta luulenpa että sieltä saattaisi löytyä jonkinasteisia vastauksia kysymyksiin. Tai sitten ei. Hermokudos näet reagoi erittäin voimakkaasti jo lyijykynän painoon verrattavissa olevaan paineeseen. Ensin pistelyä, sitten puutumista. Hermon verenkierto ja sähköimpulssien välitys häiriintyvät. Hieman pienemmän paineen aiheuttamia oireita ei välttämättä edes tajua. "Mun vasen käsi on heikompi." Onko?
Kasvohermon halvaus. Lääkärien virallisen kannan mukaan aiheuttajaa ei tunneta. Kuitenkin moni hammaslääkäri suosittelee purulihasten hierontaa tällaisessa tilanteessa. Kasvohermo kun kulkee purulihasten ohi ja läpi.
Miten sitten muuten vaikuttaa hermoa ympäröivien lihasten ja kudosten pienikin  kireys? Pitkällä aikavälillä? Vuosien kuluessa? Paine joka ei näy missään kuvissa mutta kuitenkin tasaisesti vetää esimerkiksi nivelpintoja hieman voimakkaammin toisiaan vasten.

J