...mutkun.
Silloin kun on idea, ajatus ja asiaa niin ei ole aikaa. Silloin kun on aikaa niin ei synny mitään. Tai sitten tekee jotakin muuta mieluummin kuin kirjoittaa väkisin.
Paljon on tapahtunut edellisestä asiatekstistä. Lopetin lääkityksen omatoimisesti. Meni hermot. Mielialalääke, ainakin minulle määrätty kun tekee aviollisesta toiminnasta melko haastavaa. Tai no, ei se mitään estänyt mutta.. Menisitkö leffaan uudestaan ja uudestaan katsomaan elokuvan tietäen että suurella todennäköisyydellä filmi jää junnaamaan hieman ennen loppukohtausta?
Luku sinällään oli tuon lääkkeen lopettaminen. Vähensin pikkuhiljaa päiväannosta mutta siinä vaiheessa kun piti jättää pilleri kokonaan ottamatta niin oli aivan sama "lopettiko" yhdestä pilleristä vai kuudesosapilleristä niin oireet olivat yhtä voimakkaat. Järkyttävä huimaus ja päänsärky. Parin viikon juupaseipäs -säädön jälkeen päätin että nyt loppuu. Muutama viikko meni tillintallin taivasalla mutta elämä voitti.
Seuraavaksi piti sitten keksiä että miten oireet pidetään poissa. Pientä paniikkioiretta kun alkoi jälleen ilmaantumaan kuvioihin. Aiemminkin lienen maininnut yhteydestä alaselkä -> vatsa -> pääkoppa. Säännöllinen saliharjoittelu kun pitää pahimmat oireet kurissa mutta varsinaista aiheuttajaa lienee liki mahdoton paikallistaa. Tietyistä liikkeistä olen kuitenkin havainnut vatsan kouristelun ja sitä myötä paniikkioireiden pahentuvan. Viime talvena erään crossfit-tapahtuman yhteydessä huomasin leuanvetojen aiheuttavan melkoisia vatsanväänteitä ja sitä myötä psyykkisiä oloja silloisesta lääkityksestä huolimatta. Alaselkään täytyy siis saada liikettä.
Ja sitten kysymykseen: Mikä liike/harjoitus liikuttaa rankaa ja etenkin lannerankaa parhaiten? Aivan, juoksu. Jumankauta. Juoksu. Tuo tylsin kaikista mahdollisista liikuntamuodoista. Ei kai siinä sitten.. Nyt on juostu muutaman viikon ajan 2-4 lyhyttä lenkkiä viikossa. Kas kummaa, oireet pysyvät kurissa. Toki yhdistelen juoksuun mm. askelkyykkykävelyä kierroilla koska alaselän liikkuvuuteen vaikuttaa äärimmäisen paljon niin vatsalihasten toiminta kuin lonkkanivelen liikkuvuus.
Eräästä lonkkanivelen lähentäjiin painottuneesta jalkatreenistä taas sain itselleni viimeisen kuukauden pahimmat paniikkikohtaukset joten todennäköisesti melko lähellä aiheuttajia ollaan. Venyttely ja juoksu siis jatkuu. Valitettavasti. Kuitenkin milloin tahansa valitsen omatoimisen liikunnan ja liikkuvuusharjoittelun ennemmin kuin lääkityksen. Viime syksynä oltiin tilanteessa jossa ei ollut enää vaihtoehtoja. Nyt onneksi on.
Seuraavaksi tulee sitten tekstiä ravinnosta. Siitä mitä suuhuni laitan. Ravintolisistä. Laktoosista. Ehkä huomenna, ehkä syksyllä. Ai mutta kohtahan on syksy. Nyt sitten pihalle nauttimaan siitä kesästä.
J
