tiistai 9. marraskuuta 2021

Burnout jatkuu


9.12.
Eilen tuli valvottua pitkästä aikaa yhteen. Tuli hyvä leffa. Uni tuli suht helposti mutta kroppa päätti että kuudelta sen on hyvä loppua.. Kumma kun väsyttää mutta ei vaan uudestaan nukahda.
Aiemmat reagoinnit pölylle, tekokuiduille tai mille tahansa nyt ovatkaan olleet tuntuvat edelleen mutteivät ota valtaa. Eli sitä huomaa että tässä on nyt jotakin mutta se ei aiheuta psyykkisiä reaktioita.
Kämpän alakerta on ainakin järkyttävän pölyinen. Puhelin oli lattialla latauksessa tunnin niin oli pölyn peittämä. Josko sitä jonkun poistoilmapuhaltimen tähän sais alkavalla viikolla hommattua.
Jo kerran hieman hävinneet iho-oireet tekevät paluuta. Liekö sitten se että olohuoneen pölyzilla aka karvamatto sekä koristetyynyt ovat tehneet paluun sisätiloihin terassilla vietetyn pakkasviikon jälkeen.
10.12.
En nukkunut viime yönä. Ei vain uni tullut vaikka kuinka väsytti enkä tajunnut edes nousta ja ottaa nukahtamislääkettä.
Tänään väsytti ja paljon. Ja se on mahtavaa. Jos ei nuku ja väsyttää niin silloin kaikki on hyvin koska ennemmin tai myöhemmin väsymys kyllä laittaa uneen. Huolissaan pitää olla jos ei nuku eikä silti väsytä. Kuukausi takaperin mentiin sellaista jaksoa. Liian myöhään tajusin hakea apua siihen.
Ystävän kanssa tehtiin tänään hieronnat ristiin. Ensimmäiset sitten tuon erään viikonlopun. Juuri sitä ennen torstai-iltana viimeksi. Kyllä mun suurin onglema on tuo rintarangan yläosa. Sen oikein tuntee että nyt ollaan siellä mistä kaikki on lähtöisin mutta on niin tiukassa ettei yhdellä murjaisulla aukea.
13.12.
Viime yötä vasten otin unilääkkeen, samoin tänään. Alkoi jo menemään niin unettomaksi taas yöt että niin psyykkiset kuin fyysiset oireet pahenivat liiaksi. Yhdenkin yön kun sai kunnolla nukuttua niin maailmaa katsoo ihan uusin silmin eikä allergisia reaktioitakaan tule kaikesta mahdollisesta.
Kävin kauppakeskuksessakin tänään. Eräässä ruåttalaisessa rättikaupassa alkoi kyllä hetken oleskelun jälkeen kurkkua puristamaan mutta kestin kuin mies. Jipii.
15.12.
Eilen pääsi taas juttelemaan ammattiauttajan kanssa. Eipä tällä kertaa siitä saanut enää samaa apua kuin ensimmäisellä kerralla, mutta eipä tuosta haittaakaan ollu. Pääsi taas jollekkin kertomaan syntyjä syviä.
Kotiin tullessa silmät painaa mutta kello on onneksi vasta neljä niin ipana tabletille ja pää tyynyyn. Herätys 40min päästä. Simahdan varmaan minuutissa ja herään herätykseen. Kuinka mahtava fiilis voi tulla siitä että saa nukuttua puolen tunnin päiväunet ekaa kertaa vuosiin. Ihanaa, mahtavaa, hienoa, syleiltävää.
Firman pikkujoulut. Railakasta riehumista, örvellystä ja kiusallisia tilanteita jatkossa aiheuttavia kohtaamisia? Juuei. Neljä ihmistä mentiin Helsinkiin syömään jonka jälkeen kaksi ilmoitti siirtyvänsä kumpikin omaan kotiinsa nukkumaan, ja minä ja pomo paineltiin keilaradalle kolistelemaan tunniksi. Illan eksoottisinta antia oli kävely Kampin kauppakeskuksessa jossa en ole siis aiemmin käynyt. 23.00 kävely autolle ja kotio. Katselin vielä jonkun myöhäisleffan ja mussutin puoli kiloa karkkia ja kahden jälkeen yöllä mietin että pelottavinta ei ole se että on nukkunut huonosti vaan se että siitä huolimatta ei väsytä. Ilmeisesti tämä kroppa ei vielä(kään) osaa rauhoittua virittymisen jälkeen. Ei sillä että olisin välttämättä sitä odottanutkaan mutta sainpahan vahvistuksen sille että tässä on vielä pitkä tie kuljettavaksi. Rutiinit ja säännöllinen nukkuminen, niillä mennään.

17.12.18
Viikko on nyt menty korkeammalla lääkityksellä ja tänään oli ensimmäinen päivä kun tuntui että allergisia reaktioita tai siis kurkun turpoamista tai ihon kihelmöintiä ei tullut töissä. Sitten taas foliohattu ja mietintämyssy päähän että johtuuko tämä lääkkeestä vai vajaan viikon pakkasjakson aiheuttamasta painovoimaisen ilmanvaihdon toiminnan parantumisesta vai mitä häh.. Viime yönä otin taas unilääkkeen koska 2 ilman sitä vietetyn yön perusteella totesin että kroppa ei näemmä vieläkään rauhoitu uneen ilman. 
Tänään oli myös talven ensimmäinen lumikaaospäivä. 30min työmatkaan kului 63min. 


9.11.21
Tämä teksti on ollut säilössä viimeisestä päivämäärästä lähtien ja julkaisen sen tänään, miltei kolme vuotta tapahtumien jälkeen. Tässä välissä on tapahtunut paljon. Energiaa, jaksamista tahi mieleniintoa ei blogin kirjoittamiseen ole ollut mutta nyt tuli tunne että haluaa päästää taas hieman ajatuksia ulos. 

J