Pakko

Juttelin tänään erään asiakkaan kanssa. Siitä kuinka kun nyt on muutaman päivän ollut lämmintä niin koko ajan on sellainen olo että nyt tästä täytyy nauttia koska kohta on taas kylmää. Nyt tästä on pakko nauttia. Menee hukkaan jos ei nauti ja jälkikäteen harmittaa.
Kauhea stressi siitä että pitää ja on pakko nauttia. No onko se sitten nautintoa jos siitä stressaa? Tottakai se saattaa jälkikäteen harmittaa, mutta nauttiiko sitä aidosti jos se on pakotettua?
Jos voisi vaan päästää irti. Nauttia hetkestä, oli sitten kylmä tai kuuma. Jos se hellejakso menee ohi niin sitten menee. Joku kerta sitä huomaa olevansa onnellinen kaikista ympäröivistä asioista yhdessä. Ja sitten sattuu olemaan vielä loistoilmakin. Jos vaan osaisi päästää irti. Olla vaan. Tehdä asioita oman olon mukaan. Antaa itselleen lupa olla vajavainen ihmisenä, vanhempana, lapsena, työntekijänä, ystävänä.
Mahtaisiko sitä silloin löytää oman itsensä, onnen, juuri sellaisena kuin se on ja onnellisena olla sitten parempi ihminen, vanhempi, lapsi, työntekijä ja ystävä. Ilman stressiä.
Ilman pakkoa.