... eikä siihen voi vaikuttaa. Eikä siihen välttämättä edes pidä vaikuttaa. Kun asiat, jotka ovat aina olleet, alkavat murenemaan. Samaan aikaan. Pitääkö sitä vastaan taistella? Karjua. Minä en halua! Kaikki oli hyvin!
Pitäisi antaa muutoksen tapahtua, myllertää hetken ja katsella sitten uutta maailmaa. Ehkä uusia hienoja asioita. Toivottavasti. Jotakin menee pois, jotakin uutta saapuu. Mitäs jos ei? Mitä jos myllertää uudestaan ja uudestaan ja edelleen tuntuu pahalta?
Pahalta tuntuu nollasta aloittaminen. Jos sen joutuu tekemään monesti. Kuin noviisina uudessa työpaikassa. Taas. Nyt kun osaat jo yhden homman ja olet hyvä siinä. Taas noviisi. Aikuisena. Ei jaksaisi eikä haluaisi opetella taas uusia asioita, uusia tapoja, uusia tunteita. Vanhat ovat rakkaita, mukavia, niitä olisi halunnut tuntea ja katsoa vielä pitkään. Kuinka pitkään pitää taistella vastaan? Pitääkö hyökätä eteenpäin? Muutosta päin? Antaa myrskytä. Kyllä se loppuu. Entä jos ei lopu? Entä jos? Jos kävelee myrskystä pois? On vahvempi kuin myrsky?
Olisipa rohkeutta. Ajatella asiat uusina ja kauniina. Päästää irti. Uudistua.
J
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti