Takaisin näppiksen ääreen

 9.11.21

Burnoutin jälkeen tapahtunutta. Masennuslääke alkoi auttamaan, ajatukset sai pois siitä että koti on homeessa. Työpaikka vaihtui mikroyrittäjästä palkolliseksi. Baronan kautta varastoon työntömastotrukkia ajamaan. Trukin pyörittely muistui nopeasti mieleen ja työstä alkoi saamaan myös henkilökohtaista kannustelisää. Tällä sekä vuorolisillä palkka muotoutuu sellaiseksi että sillä tulee toimeen. Ehkä tämä tästä vielä iloksi muuttuu. Saapui mahdollisuus lähteä joko oppisopimuksella IV-asentajaksi mutta samaan aikaan mahdollistui musiikiin opiskelu Lahden Konservatoriolla. Ja kummanko sitten valitsin? No tietenkin sen järjettömämmän eli musiikin. Toisella alalla olisi todennäköisesti töitä riittänyt ja musiikin alalla.. noh jokainen taitaa tiedostaa covid-tilanteen ja sen luomat haasteet. 

Vuosi burnoutista oli siis yksi päätyö, sivutoiminen hierontatyö sekä opiskelu. Tämän lisäksi vielä yksi suunnitteilla oleva sivubisnes. Keväällä -21 koin että masennuslääkityksen voinee jättää pois. Samaan aikaan hierontatilan vuokrasopimus yllätyksellisesti päättyi joten jäin pelkästään päätyön palkan varaan. 

Syksy 21. 

Kesällä alkaneet kummalliset oireet ovat vain pahentuneet. Ihme pöhnää, kehon toiminnan häiriöitä sekä kummallisia oloja. Masennuslääkkeen lopetuksesta saattaa koitua kaikenlaista vielä vuosia. Uskotaan siihen. Oireiden edelleen pahentuessa alan kuitenkin epäillä jotakin muuta. Pahojen voimattomuuksien ilmaantuessa joudun taas aloittamaan masennuslääkkeen. Miten hemmetissä tämä nyt menee näin? Pidän työstäni eikä tällä hetkellä ole edes mitään taloudellista katastrofia nurkan takana. Eniten mieltä rauhoittaa se että kipeänä saa ihan normaalin sairaslomapalkan. Mutta ei. Vatsa kiukuttelee, henkeä polttaa, niska jumittaa. Työpäivä pois kotoa niin olo alkaa olemaan normaali mutta kotona se on vaihteleva. Reagoin psyykkisesti kaikkeen. Lapsi tulee sanomaan ettei saa nukuttua niin vanhat muistot ja epäilyt pamahtavat tajuntaan. 

Erään kerran sitten soitan rakennussaneerauspuolella työskentelevälle tutulle joka pitkän keskustelun jälkeen sanoo että tulee käymään. 

Yläkerran muovimatosta asbestinäyte jonka jälkeen käydään ihmettelemässä alakertaa kosteusmittarin kanssa. Vanhan autotallin betoni 70-100. Märkää. Öljysäiliötilan katto eli välipohja alta 70. Liian kosteaa. 

Joudun keskeyttämään opiskelun koska rahkeet eivät nyt yksinkertaisesti riitä. Sisäilmaongelmaisen asunnon suurin ongelma on ne psyykkiset oireet ja väsymys. Lapset oirehtivat. Väsymystä, jaksamattomuutta, kiukkua. Vaimolla ei mitään. No ehkä hieman kiukuttaa ajoittain mutta tässä kohtaa ei ihmekään. 

Sitten yksi kaunis sunnuntai keittiön viemärin vetäessä hieman huonosti sukat kastuvat. Vedet sokkelissa. Sokkelin etulevy säpäleiksi ja pyyhettä peliin. Tukos lähtee auki rassaamalla mutta minneköhän kaikkialle tuota vettä ehti mennä? Soitto vakuutusyhtiöön. 

Keskiviikkona vakuutusyhtiön firma tuli ja otti muutaman kaapin pois ja teki lattiaan sen alle avauksen. Ei kosteutta. Lattian alta tuli kuitenkin kummallinen haju. Terva tai kreosootti tai joku kummallinen. Alan oirehtimaan niin pahasti että lauantaina avaus on pakko sulkea liimamassalla ja teipillä. Hajun tulo loppuu mutta oireet jatkuvat. Vapinaa, koordinaatiohaasteita, uniongelmia, aivosumua, päänahan kirvelyä. Jotakin sieltä sitten pölähti. Olo alkaa olemaan parempi mutta maanantai-iltana 7v menee omasta tahdostaan nukkumaan 20.30 ja herättelen hänet seuraavana päivänä klo 10.45. Sanoo ettei ole nukkunut ja siksi ei jaksaisi nousta. 7 vuotias. Sellaiset paniikit pamahtavat päälle että täytyy hetken aikaa hengitellä ja miettiä. Minä niin haluaisin olla väärässä home-epäilyineni mutta ilmeisesti en ole. 7-vuotias jolla ei ole flunssaa valittaa ettei nuku. Viime viikolla avausta seuraavana iltana jumpassa sanoi ettei pystynyt juomaan kun jos kääntää päätä taakse niin silmät sumenevat. Ei perkele. Ei perkeleen perkele.